Sastamalan Opisto järjesti kolmannen Ummikkona ulkomailla -kurssin syksyllä 2023. Matkakohteena oli Udinen kaupunki koillis-Italiassa. Ryhmä matkusti Udineen vihreän matkustamisen periaatteiden mukaisesti maateitse, mutta palasi Suomeen Venetsista lentäen. 

Kurssille valmistautumisjakso (14.9. – 4.10.) sisälsi tutustumista toisiimme, ryhmäytymistä, oman matkan suunnittelua, matkan valmistelua, matkaohjelman hiomista, Interrail-korttiin tutustumisen, pakkaamisen suunnittelua, videoyhteyden Udinen vierailtavaan oppilaitokseen Universitá delle LiberEtá FVG sekä englannin tunteja.

Sunnuntai 8.10.

Laukku tuli pakattua kymmenen kertaa, lukittua ja avattua. Jännitystä oli ilmassa. Junan lähtöaika 16.59 oli tosi hyvä, niin ei tarvinnut herätä aikaisin ja sai hermostua rauhassa. Kaikille ryhmäläisille junamatka Sastamalasta Turkuun oli eka kerta. Laivallamme Viking Gracella oli sopivasti väkeä ja pääsimme sujuvasti syömään buffet-illallisen. Todettiin, että buffet oli hienostuneempi kuin ennen. Oli tosi mukava, kun kaikilla oli kahden hengen hytit (neljän sijasta), jolloin oli paremmin tilaa, eikä tullut wc-ruuhkaa tai tarvinnut mennä yläpetiin.

Maanantai 9.10.

Olimme Tukholmassa aamuvarhain. Bussi ajoi rautatieasemalle, jossa nautimme rauhallisen aamupalan ja ostimme eväät junaan. Junassa Tukholmasta Kööpenhaminaan kuulimme Leenan muistelmat (kieli, historia, tavat) Ruotsin tapahtumista 1970-2000. Junan ikkunasta nähtynä mieleen jäivät: Tukholman seudun kalliot, Scanian tehtaat, Skånen viljelysseutu, kauniit talot, neliön muotoiset pihapiirit ja Juutinrauman silta sekä Turning Torso -talo Malmössä. Kööpenhaminan upealla päärautatieasemalla ostimme lisää eväitä, kassaongelmista huolimatta saimme eväät ja vaihdoimme Hampurin junaan. Neljän ja puolen tunnin junamatka tuntui hyvässä seurassa lyhyeltä. Kuulimme myös Tuulalta esitelmän italialaisesta ruokaetiketistä.

Hampuriin pääsimme ilta kahdeksalta. Vihdoinkin saimme lämmintä ruokaa. Asema oli valtava, toisten mielestä se oli ostoskeskustyylinen, toisten mielestä tunnelma oli vähän pelottava. Väkeä oli tosi paljon, myös kerjäläisiä. Hampurissa pelasimme laiva on lastattu -sanapeliä ajankuluksemme. Juuri ennen kuin nousimme yöjunaan, junan laituri vaihtui, koska junia oli myöhässä. Onneksi olimme hereillä ja huomasimme laiturin vaihdoksen. Ruotsista Müncheniin kanssamme samoissa junanvaunuissa matkusti mukava ruotsalaisnainen. Yöjunassa meitä piti hereillä kopassaan huutava kissa! Lopulta matkustaja kissoineen lähti vaunusta ja vaunu hiljeni. Osa sai vähän junan tuoleilla nukuttua.  

Tiistai 10.10.

Müncheniin saavuimme aamukuudelta yllättävän pirteinä. Asemalla söimme aamupalan seisten ja teimme yhteisen aamujumpan. Huomioimme, että Saksassa kaikki opasteet olivat vain saksaksi. Nousimme eväinemme klo 8.16 Itävallan Villachiin menevään junaan ja kuulimme Vernerin esitelmän alppisopuleista (lat. marmota marmota). Ikkunasta ihailimme hienoja ”mäkiä”, kirkkojen runsautta, turkoosia vettä, linnoja ja kyliä. Näimme myös kivisiä kaarisiltoja ennen Villachiin saapumista.

Villachissa laitettiin matkalaukut juna-aseman säilöön ja lähdimme tutustumaan kaupunkiin ja syömään. Heti asemalla lämpö tulvahti vastaan. Saimme lounaspaikassa hyvän palvelun ohessa neuvoja kaupunkiin tutustumiseen. Villach oli siisti, rauhallinen, hiljainen, kukin, sateenvarjoin, eriväristen lampunvarjostimin koristeltu kaupunki kävelykatuineen. Poikkesimme kirkossa ja pelasimme aukiolla ”tuolipeliä”. Jäätelöllä poikettiin myös ja olimme onnellisia neljän tunnin vierailullamme. 

Iltapäivällä oli viimein junamatkaosuus Udineen. Suuret huiput näkyivät vielä toistamiseen. Christer esitelmöi meille junassa setämiehistä. Udinen asemalta kävelimme Quo Vadis hotelliimme. Majotuimme ja kävimme päivällisellä.

Keskiviikko 11.10.

Aktiivipäivä Universitá delle LiberEtássa! Aamu alkoi jumpalla ja englannin tunnilla. Ennen lounasta annoimme tuliaisemme isäntäoppilaitoksemme henkilökunnalle. Lounaan jälkeen oli vuorossa pilatestunti, tanssitunti ja virkkauskurssi. Kaikki ilman suihkua välissä! Totesimme, että ohjelma oli hieman liian tiivis ja liikunnallinen.

Päivä oli rankka, mutta silti palkitseva ja hyvä. Hieno kokemus oli englannin tunnilla keskustelu pienryhmissä paikallisten opiskelijoiden kanssa mm. revontulista ja poroista. Opimme keskustelussa myös hyvän italialaisen ruoan ja saimme tietoa Venetsian arkkitehtuuribiennaalista. Henkilökunta ja opiston kurssilaiset olivat ystävällistä porukkaa. Päivällisen söimme Udine pizzassa.

Torstai 12.10.

Aloitimme päivän omatoimisella aamujumpalla opiston pihalla. Olimme koko aamupäivän Carmen Romeon kudontakurssilla. Esittäydyimme jokainen parilla lauseella itsestämme kertoen (paitsi Christer opetuksen käynnistyttyä). Kudontakurssilla opimme kierrätyksestä ja termin up-cycling, mikä tarkoittaa hyödyttömän materiaalin käyttöä niin, että sen arvo nousee ja laatu on alkuperäistä parempi. Opistolla oli pieniä, helposti liikuteltavia pöytäkangaspuita, toisin kuin meillä Sastamalassa. Tutustuimme myös lautanauhan kutomiseen Outileenan johdolla.

Söimme lounaan paikallisten suosimassa Osteria alla Ghiacciaia ravintolassa vanhassa Udinessa ja juhlistimme Annin syntymäpäiviä. Iltapäivänä kuulimme Udinen historiasta oppaaltamme Elenalta ja kävelimme vanhassa Udinessa ja ihailimme näkymiä kukkulalta. 

Perjantai 13.10.

Aamulla osallistuimme ompelukurssille, jossa nähtiin kaavoituksen tekemistä. Sen jälkeen olimme pitkälle iltapäivään Mariannan Showcooking -tunnilla. Teimme ja nautimme mangoldi -kasvispastaa, fenkolipyöryköitä ja minttu-avokadopestoa, porkkana-appelsiini-granaattiomena-salaattia ja kurpitsa-suklaamuffinsseja. Opimme, että extra virgin oliiviöljyä voi käyttää paistamiseen. Marianna on hyvin sydämellinen, lämmin ja läsnäoleva ihminen, yhteinen lounas oli myös hieno tapa juhlistaa Tanjan nimipäiviä. Hyvän ilmapiirin ja herkullisen ruoan lisäksi jäimme ihmettelemään kertakäyttöasioita, joilla söimme. Tosin meille kerrottiin, että astiat ovat kompostoituvia, ehkä maissi- tai kookoskuidusta tehtyjä.

Showcooking-tunnilta jatkoimme etnografiseen museoon Carmenin opastuksella. Mieleen jäivät puunaamiot ja reliefit, kellot ja kouluosasto. Päivällinen nautittiin Udinen puistoon pystytetyllä food truck -festivaalialueella. Festareilla soi hyvä musiikki, mieleen jäi se, että paikalliset juhlivat perheidensä kanssa myöhään iltaan. Lapset tanssivat ja viihtyivät selkeästi mukana. Tutustuimme myös paikallisiin lammasvartaisiin, arrosticiniin. Mieleemme kaupungista jäi autojen pienuus ja parkkipaikkojen vähyys. Huomioimme syrjäkaupungin epäsiisteyden ja roskien kierrätyksen vähyyden.

Lauantai 14.10.

Sanoimme hyvästit Udinelle ja lähdimme aamujunalla Venetsiaan. Asemalla Outileena kertoi tunnetuista italialaisista ja suomalaista, joilla on yhteys toistensa maihin. Junassa Anni kertoi teatteri commedia de ´ll artesta. Majoituimme nopeasti hotelliin Venetsian Mestressä ja jatkoimme junalla Venetsiaan. Löysimme rauhallisen ja hyvän ravintolan sivukadulta. Menimme laivalla San Marcolle, jossa imeydyimme labyrinttiin, tuhansien turistien joukkoon. Kaikkialla oli myyjiä, naamioita, krääsää ja käsitöitä. Arkkitehtuuri teki vaikutuksen. Havaitsimme, että vierailemiemme kaupunkien vanhat keskustat ovat hienoja ja pienehköjä, mutta syrjemmällä on ränsistyneempää ja epäsiistimpää. 

Päivällisen söimme hyvän palvelun, mutta erinäisten kömmähdysten ravintolassa Mestressä. Christer piti esitelmän metsäsuomalaisista päivällisen lomassa.

Sunnuntai 15.10.

Aamu alkoi muistorikkaalla aamiaisella, meluisan, huonosti nukutun yön jälkeen. Emme alkuun tienneet, ettei aamiainen kuulunutkaan hintaan ja saimme kuulla siitä kovaäänisesti. Vaikka maksoimme aamiaisen, palvelusta ja aamupalasta jäi huono maku suuhun. 

Pääsimme liikkeelle hyvissä ajoin ja ajoimme bussilla Marco Polon lentokentälle. Linja-autossa Outileena lausui Venetsian ihmisvilinän innoittamana Sarkian Ihmismeressä -runon. Kentän pihalla Tiina piti esitelmän mehiläispesän antimista maistiaisineen. Saimme jouhevasti matkatavarat ruumaan ja pääsimme puhtaan huumetestin jälkeen läpi turvatarkastuksesta. Söimme lounaan lentokentällä, hyvässä ravintolassa. Sitten olikin aika rientää portille ja Ryanairin Helsinkiin matkaavaan koneeseen. Aluksi lento pelotti, koska kone tärisi ja heittelehti, mutta onneksi meno tasaantui myöhemmin. Koko matkamme ajan sää oli ollut kesäisen lämmin ja aurinkoinen, mutta koneeseen noustessamme Italian taivas alkoi itkemään. 

Helsinki-Vantaan lentoasemalla jaoimme juhlallisesti LiberEtásta saamamme kurssitodistukset. Jatkoimme lähijunalla Tikkurilaan, jossa söimme yhteisen hyvän päivällisen, hyvän palvelun ryydittämänä. Kun odotimme junaa Tikkurilassa, todettiin, että yksi matkalaukuista joutaa matkalaukkujen hautausmaalle, jolloin lähellä ollut pariskunta kertoi omasta matkastaan Turkista Helsinkiin. Matkan aikana lennolla oli menehtynyt henkilö ja he olivat joutuneet tekemään välilaskun Puolassa. Tapahtuma oli tietysti järkyttänyt koneessa matkustaneita. On hyvä tunne, kun meidän matkamme meni hyvin ja turvallisesti.

Tikkurilasta Tampereelle matka sujui hyvin, muistelimme matkaa, juttelimme, nauroimme ja leikimme kyy, kyy, tsokkia. Muutkin matkustajat kuulivat kokemuksistamme ja nauroivat mukana. Tampereella yksi rahapussi unohtui junaan, mutta konduktöörien ja Outileenan nopealla toiminnalla saimme unohtuneen pussin takaisin omistajalleen vielä samaan junaan. Konduktööri sai raikuvat aplodit. 

Ryhmän kommentteja:
”Maltti on valttia”
”Pizza on parasta”
”Aina oppii jotain uutta”
”Tekemällä oppii”
”Kaveria ei jätetty”
”Italiassa on maailman parasta jäätelöä”
”Taiteltu calzone pizza jäi mieleen”
”Italialaisten reaktiot ovat välillä hyvin tunteikkaita ja suurieleisiä”

Ummikkona ulkomailla -ryhmä haluaa kiittää Erasmus+-ohjelmaa kurssin mahdollistamisesta.  

Teksti ja kuvat: Kurssilaiset sekä opettajat Anni Rainio ja Outileena Uotila.