Liikkuvuusmuoto: Kurssi
Kurssi: Masterclass — Crossed Structure Binding
Kohdeoppilaitos: Leksand Folkhögskola
Kohdemaa: Ruotsi, Leksand
Kurssin ohjaajat: Cristina Balbiano D’Aramengo Italiasta ja Linda Allard Forsman Ruotsista.
Kurssin varsinainen opettaja Cristina Balbiano D’Aramengo oli itse estynyt ohjaamaan kurssia perheessä sattuneen sairastapauksen vuoksi. Kurssin ensimmäisen, pohjustavan osan ohjasi hänen puolestaan apuopettaja Linda Allard Forsman. Loppuosa kurssista, mestarikurssiosuus, jouduttiin perumaan.
Omat tavoitteet ennen matkaa:
Ensisijainen tavoitteeni on oppia uusia tekniikoita ja niksejä, joita voisin opettaa edelleen omilla opiston kursseilla.
Toiseksi toivon saavani ohjaajalta vinkkejä ja rohkeutta etäopetukseen.
Kolmas tavoitteeni on tutustua ja luoda suhteita kurssin ohjaajaan ja toisiin kurssilaisiin sekä kurssipaikkaan ja ammattikoulutuksen vetäjiin. Yhteyksien vahvistaminen kollegoihin Ruotsissa tuntuu tärkeältä osalta matkaa. Ehkä samalla syntyisi yhteys myös oppilaitosten välille.
Sekä yleensä ottaen kansainvälistyä: me muutamat aktiivisimmat suomalaiset kirjansitojat yritämme kovasti luoda yhteyksiä pohjoismaisiin ja eurooppalaisiin kollegoihin, ja tämä potkaisisi tavoitettamme hienosti eteenpäin.
Näkisin arvokkaana suhteiden luomisen ja henkisen lähentymisen pohjoismaisiin ja eurooppalaisiin kollegoihin. Yhdessä pidämme kirjansidonta-alaa elävänä, kehitämme tekniikoita ja jaamme tietoa eteenpäin. Ammattikoulutusta on jäljellä enää muutamassa Euroopan maassa, joten opistojen, yhdistysten ja yksityisten kurssit ovat tässä yhä tärkeämmässä asemassa. Paitsi että saisimme konkreettisia oppeja Sastamalaan ja Suomeen, ajatus eurooppalaisen viiteryhmään kuulumisesta ruokkisi toivottavasti yleistä innostusta ja mielenkiintoa kirjansidonta-alaa kohtaan. Ajattelen, että tästä pääsevät kauttani hyötymään sekä paikalliset harrastajat että kauempaakin tulevat kurssilaiset ja kollegani Suomessa. Ja miksei suurempikin yleisö, vaikkapa somejulkaisujen avulla.
Toivon, että voisin haastatella kurssin ohjaajaa Cristina Balbiano D’Aramengoa hänen kokemuksistaan pitämistään etäkoulutuksista Zoom-ohjelmalla ja kenties saada arvokkaita vinkkejä juuri kirjansidonnan opetukseen liittyen. Tämä on vähän epävarma tavoite, koska en tiedä jaksaako/suostuuko hän kurssin ohessa miettimään tällaista ylimääräistä asiaa.
OPPIMISPÄIVÄKIRJA
Kurssin varsinaisen opettajan, italialaisen Cristina Balbiano D’Aramengon isä sairastui vakavasti, kun hän oli jo Ruotsissa valmistelemassa kurssia. Osa meistä ehti tervehtiä häntä saapumispäivän iltapäivällä.
Kurssilla oli alun perinkin tarkoitus olla ruotsalainen apuopettaja Linda Allard Forsman, joka oli ollut Cristinan vastaavalla kurssilla kymmenisen vuotta aiemmin. Hän suostui opettamaan meille kurssin alkuosan, jossa keskityttiin pelkkään tekniikan opiskeluun neljän päivän ajan. Toinen osa kurssia, varsinainen mestarikurssiosuus, jossa oli tarkoitus soveltaa opittua painettuihin kirjoihin ja käyttää haastavampia materiaaleja, jouduttiin perumaan.
Kurssilaisille tarjottiin mahdollisuutta jäädä opistolle opiskelemaan itsenäisesti kurssin peruuntuneen osan ajaksi, maksaen vain asumisesta ja ruuasta. Päätin jäädä yhdeksi päiväksi eli maanantaiksi. Silloin teimme vielä koko ryhmän kanssa retken apuopettaja Lindan työhuoneelle ja paperimyymälään Falunissa.
Puolittaisesta peruuntumisesta huolimatta kurssi ja koko reissu olivat oikein onnistuneet ja huippukokemus!
Crossed Structure Binding eli “ristirakennesidos”
Kurssin aiheena oli liimaton kirjansidontamenetelmä Crossed Structure Binding. Tämän menetelmän tai oikeastaan filosofian on kehittänyt konservaattori Carmencho Arregui 90-luvun alkupuolella. Hän kokosi ohjeistaan kirjan ‘Plat dessus plat dessous’ vuonna 1996. Kirjan painoksen loputtua hän julkaisi nettisivut http://www.outofbinding.com/. Siellä ohjeet ovat kaikkien vapaasti luettavissa. Minäkin olen joskus vuosia sitten itseopiskellut niistä helpoimmat ja toisillekin ohjannut kursseilla. Nimen olen kääntänyt suomeksi ”ristirakennesidos”.
Halusin osallistua kurssille, koska arvelin pääseväni aiempaa syvemmälle sidosten filosofiaan. Tuumin myös, että koska aihe oli jo osittain tuttu, pystyisin paremmin keskittymään pieniin ja suuriinkin teknisiin vinkkeihin, sekä myös suositun opettajagurun opetustapaan. Carmencho Arregui on tehnyt vuosien varrella paljon yhteistyötä opettajamme Cristinan kanssa, ja he ovat yhdessä hioneet tekniikkaa. Cristina on tavallaan saanut tehtäväkseen menetelmän opettamisen eteenpäin. Kurssillamme saimme siis kuulla sidosten historiaa niin läheltä alkulähdettä kuin mahdollista ja pääsimme myös tutkimaan alkuperäisiä Carmenchon tekemiä mallikirjasia.
Ristirakennesidoksen kehittyminen
Perinteisen kirjansidonnan maailmassa oli ajateltu pitkään, että kirjan rakenteen kehitys oli askel askeleelta saavuttanut huippunsa kokonahkaisessa ranskalaisessa sidoksessa, eikä tekniselle kehitykselle enää ollut tarvetta. Konservaattorit kuitenkin näkivät työssään keskiaikaisia kevyitä ja liimattomia pergamenttikantisia kirjoja, ns. pitkäpistosidoksia, joissa sivut ommellaan suoraan kiinni kansiin liimattomasti. Alkoi herätä ajatus liimattomista konservointisidoksista, joissa vanhoihin sivuihin kajottaisiin mahdollisimman vähän: näin vanha paperimateriaali ei joutuisi kosketuksiin mahdollisesti tuhoavan liiman kanssa ja sidokset olisivat purettavissa tulevaisuudessa jälleen rikkoutuessaan.
Konservaattorina myös Carmencho Arregui viehättyi pitkäpistosidoksista ja sidostavan käytöstä vanhojen materiaalien uudelleensidonnassa. Toisaalta hän huomasi käytännössä, että joskus oli tarpeen tukea sidoksen selkää liimalla ja vuorauksella, jolloin pitäisi olla pääsy kirjan selkäosaan ompelun jälkeen. Yleisesti ottaen hän halusi kehittää toimivia sidoksia, joiden avaamista ja käyttöä jäykkä monimutkainen rakenne ei rajoittaisi. Näistä ajatuksista syntyi ristirakennesidoksen perusidea ja -rakenne, ja useita variaatioita erilaisten konservoitavien sisältöjen tarpeisiin.
Tutustuminen Carmenchon kirjaan ja sidontamenetelmiin jo opiskeluaikana parikymmentä vuotta sitten on ohjannut ehkä ratkaisevastikin omaa suhtautumistapaani tekemiseen ja rohkaissut etenemään luovan ja käytännöllisen kirjansidonnan tiellä. Uskon etten ole ainut, vaan näillä varsin yksinkertaisilla mutta viehättävillä sidoksilla on ollut tärkeä merkitys kirjansidonta-alan kehityksessä sellaiseksi kuin se nykyään on.
Ristirakennesidoksen idea
Rakenteen perusidea on yhdistää erilliset taka- ja etukansi toisiinsa lomittuvalla ja lukittuvalla rakenteella — vähän kuin laittamalla kädet ristiin, sormet toistensa lomaan. Toiseen kansista leikataan suikaleita nauhoiksi, joihin vihot kiinnitetään ompelemalla. Selän voi tarvittaessa vahvistaa vuoraamalla ennen kansiosien yhdistämistä toisiinsa. Toinen kansi kiinnittyy sidokseen lomittumalla ja kansimateriaaleihin tehtävien viiltojen avulla. Liimaa ei useinkaan tarvita, joskus osia liitetään toisiinsa kaksipuolisella teipillä ja langalla sitoen.
Carmenchon kehittämiä variaatiota on kahdeksan, kukin hiukan erilaiseen tarpeeseen tarkoitettu. Hän on nimennyt ne: Basic 1 ja 2, Protective, Linked, Expander, Hidden, Marco Polo ja Solo. Cristina on kehittänyt niiden pohjalta oman mallinsa, nimeltään Codex.
Sidokset ovat varsin yksinkertaisia kaikessa nerokkuudessaan. Mallit Marco Polo ja Solo ovat vähän hankalampia ja siksi en ollut jaksanut niitä aiemmin itseopiskella. Varsinkin Solo-mallin oppimisesta olen erityisen onnellinen ja tuskin maltan odottaa, että pääsen ohjaamaan sen omille kurssilaisilleni!
Ristirakennesidosten kannet valmistetaan yleensä ilman pahvia kevyistä arkistokelpoisista materiaaleista: lumppukartongista, pergamentista tai nahasta sellaisenaan tai paperilla taustattuna. Tai vaikkapa miniaaltopahvista kuten Carmenchon alkuperäiset mallit.
Tutustuin kurssilla itselleni uuteen materiaaliin: Zaansch Board, puolilumppukartonki, jota valmistetaan käsiteollisesti vanhoilla menetelmillä Hollannissa. Tästä valmistimme kaikki kurssin mallikirjaset. Ihana kestävä materiaali.
Koska sidosten tekniikka perustuu osien lomittumiseen toisiinsa, tekniikan suurin haaste on mitoittaa ja leikata osat toisiinsa tismalleen sopiviksi. Nauhat ja viillot pitää saada leikattua oikeaan kohtaan, suoraan ja leikkauskohtien päätöskohdat kauniisti. Tähän sain monia hyviä vinkkejä. Mm. metallinen suorakulma, jota en ollut aiemmin kokenut tarpeelliseksi. Kuinka kätevän ja varman tuntuisesti sillä saakaan mitattua suoran kulman. Erittäin tärkeä oppi!
Tavoitteiden toteutuminen
Tekninen oppi
Tekniikkaan liittyvät tavoitteeni katson toteutuneen varsin hyvin. Sain monta hyvää uutta kirjamallia ohjattavaksi opiston kursseilla ja myös uusia vinkkejä niihin, joita olin aiemmin opettanut. Ei haitannut, että kurssin loppuosa ei nyt toteutunut, koska kokemuksellani voin myös itse soveltaa tekniikkaa eteenpäin materiaalien puolesta.
Tekemiseen liittyen tärkein asia oli metallisen suorakulmatyökalun käyttö, se oli suorastaan käänteentekevää. Suorakulmaa voimme jatkossa käyttää apuna monissa muissakin kirjansidontatekniikoissa.
Etäohjauksesta
Tavoitteenani ennen kurssia oli, että voisin ehkä haastatella Cristinaa etäkurssien pitämisestä. Se oli nyt mahdotonta, mutta sain silti hyödyllistä kokemusta opiskelijan näkökulmasta. Kurssin aikana meillä oli kolme Zoom-tapaamista Cristinan kanssa. Tapaamiset käsittelivät aiheen taustoitusta, puhetta olisi riittänyt vaikka kuinka paljon. Havaitsin, että valovoimaisen opettajan puhumista on vangitsevaa katsella ja innostus voi todella tarttua myös etäyhteyden kautta. Tekniset ongelmat äänen pätkimisen kanssa ovat kuitenkin aina yhtä turhauttavia, eivätkä varsinaisesti rohkaisseet itse yrittämään etäkurssin pitämistä.
Pääsin kurkistamaan opiskelijan asemaan myös toista kautta. Eräs kurssilaisista oli ostanut itselleen Cristinan Zoom-kurssin peruskirjansidonnasta. Pääsin sivusta seuraamaan työskentelyn sujumista tallenteen avustuksella ja sain kuulla hyödyllistä palautetta kurssille osallistujan näkökulmasta.
Kansainvälistyminen
Opetuskielenä oli englanti, vahva kieli minulle, mutta puhumista oli hyvä päästä harjoittelemaan. Sain myös hyvän kielikylvyn, kun ruotsia osaavat puhuivat välillä keskenään ja ymmärsinkin melko paljon. Sähköpostit kirjoittelin englanniksi.
Kurssilla oli osallistujia seitsemästä maasta: Ranskasta, Saksasta, Iso-Britanniasta, Yhdysvalloista, Norjasta ja kolme henkilöä Ruotsista. Kaikki työskentelivät sitkeästi myöhäiseen iltaan saakka, jotta saimme mallikirjat tehtyä valmiiksi, eikä etukäteen haaveilemistani leppoista iltakävelyistä järven rannalla tullut mitään : )
Oli hienoa tutustua hengenheimolaisiin! Muutama toimi alalla ammattilaisena ja osa oli intohimoisia harrastajia, jotka matkustivat paljon kirjansidontakurssien takia. Ilokseni muutamat heistä ilmaisivat halunsa tulla Suomeen minun kurssilleni! Toivottavasti Sastamalan Opiston kurssini saavat joskus kansainvälisiä opiskelijoita.
Yhteys Leksand Folkhögskolaan
Leksand Folkhögskola on Pohjoismaiden ainut oppilaitos, jossa kirjansidontaa voi vielä opiskella kokopäivätoimisesti. Vuosikursseja on kolme, joista jokaiseen haetaan erikseen. Tämänkään koulutuksen säilyminen tulevaisuudessa ei ole varmaa, vaan riippuu oppilaiden riittävyydestä jatkossa.
Yhtenä tavoitteenani oli muodostaa yhteys oppilaitoksen kirjansidonnan opettajiin. Kurssin jälkeisenä päivänä minulla oli tilaisuus tavata myös Roger Johansson, joka aloitti juuri silloin uutena kirjansidonnan opettajana ja linjan vetäjänä. Kurssimme apuopettajan Lindan kanssa ystävystyin viikon aikana, hän ohjaa oppilaitoksessa useita kesäkursseja. Pienellä alallamme kaikista tuttavuuksista on paljon iloa ja varmasti monenlaista hyötyä, jos tulevaisuudessa haluaa tehdä jonkinlaista yhteistyötä.
Oppilaitos on ihastuttava kansanopistomainen paikka järven rannalla, keskellä kaunista maaseutua viehättävien kylien ympäröimänä. Vanhat rakennukset ovat yhä majoituskäytössä ja uudet on rakennettu sopimaan miljööseen. Kylän keskustaan on 20 minuutin kävelymatka. Leksandiin pääsee kätevästi junalla tai bussilla Tukholmasta.
Kesällä oppilaitoksessa järjestetään noin viikon mittaisia kursseja monista kädentaitoaiheista, mm. keramiikka, hopeatyöt, emalointi, kirjonta, ekoprinttaus ja huonekalujen restaurointi. Suurin osa on toki ruotsinkielisiä kursseja.
Suosittelen lämpimästi!
Teksti ja kuvat Tarja Rajakangas.