Liikkuvuusmuoto: Kurssi
Kohde: Leksand Folkhögskola, Leksand, Ruotsi
Kurssi: Masterclass – Crossed Structure binding – part 2
Kurssi Masterclass – Crossed Structure binding – part 2 oli jatkoa kurssille, jolle osallistuin viime kesänä. Tämän kurssin piti alun perin toteutua jo viime kesänä heti ykkösosan jälkeen, mutta kurssi lykkääntyi opettajan isän sairastumisen takia. Ykkösosan opettajana toimi ruotsalainen apuopettaja Linda Allard Forsman.
Nyt kurssin opettajana toimi suunnitelman mukaan italialainen Cristina Balbiano D’Aramengo, joka on tunnettu ja suosittu opettaja.
Kurssin aiheena oli liimaton kirjansidontamenetelmä Crossed Structure Binding. Tämän menetelmän tai oikeastaan filosofian on kehittänyt konservaattori Carmencho Arregui 90-luvun alkupuolella. Hän kokosi ohjeistaan kirjan ‘Plat dessus plat dessous’ vuonna 1996. Kirjan painoksen loputtua hän julkaisi nettisivut http://www.outofbinding.com/. Siellä ohjeet ovat kaikkien vapaasti luettavissa. Minäkin olen joskus vuosia sitten itseopiskellut niistä helpoimmat ja toisillekin ohjannut kursseilla. Nimen olen kääntänyt suomeksi ”ristirakennesidos”.
Halusin osallistua näille kursseille, koska arvelin pääseväni aiempaa syvemmälle sidosten filosofiaan. Tuumin myös, että koska aihe oli jo osittain tuttu, pystyisin paremmin keskittymään pieniin ja suuriinkin teknisiin vinkkeihin, sekä myös suositun opettajagurun opetustapaan. Carmencho Arregui on tehnyt vuosien varrella paljon yhteistyötä opettajamme Cristinan kanssa, ja he ovat yhdessä hioneet tekniikkaa. Cristina on tavallaan saanut tehtäväkseen menetelmän opettamisen eteenpäin. Kurssillamme saimme siis kuulla sidosten historiaa niin läheltä alkulähdettä kuin mahdollista ja pääsimme myös tutkimaan alkuperäisiä Carmenchon tekemiä mallikirjasia.
Viime kesänä opettelimme tämän tietyn kirjansidontatekniikan perusteet, yhdeksän erilaista mallia, käyttäen materiaalina lumppukartonkia ja valkeita samankokoisia papereita sivuina. Jatkokurssin ideana oli sitoa painettuja ja purettuja kirjoja, tällä kertaa nahka- ja pergamenttikansin, jotka ovat haastavampia materiaaleja. Valitsimme itse opituista tekniikoista juuri näille omille erilaisille kirjoillemme sopivat tekniikat. Meidän piti myös perustella valintamme opettajalle ja ryhmälle. Kuulimme siten myös toisten projekteista ja opimme niistäkin. Tavoite oli sitoa kolme kirjaa. Osittain saimme hyvinkin tarkkoja lisäneuvoja opettajalta ja osittain meidän oletettiin osaavan sitoa kirjat edellisen kesän ohjeita käyttäen. Viisi päivää kului kuin siivillä ja itselläni kirjojen loppuviimeistely jäi kotona tehtäväksi.
Tavoitteiden toteutuminen
Tekninen oppi
Yhden perusmallin lisäksi valitsin työn alle kaksi mallia (Solo ja Marco Polo), jotka koin viime kesän peruskurssilla vaikeimmaksi. Sain niihin nyt hyvää vahvistusta ja vielä kun harjoittelen hiukan, ainakin Solo-malli soveltuu ohjattavaksi kokeneemmille kurssilaisilleni. Helpommat perustekniikat tietysti myös. Vaikka ajattelen olevani jo kokenut sitoja, silti Cristinalla oli joitakin minulle uusia toimintatapoja, joista osan hän oli oppinut toisilta eurooppalaisilta guruilta vuosien varrella. Mm. kevytrakenteisen ompelutelineen käyttö; harkitsen olisiko minunkin järkevä rakennella sellaisia kursseilla käytettäväksi. Cristina on todella tarkka ja jokainen pieni työvaihe on perusteltu ja juuriaan myöten mietitty. Jopa niinkin yksinkertaiseen asiaan, kuin katkoteräveitsen käyttöön sain pienen lisävinkin, jota aion opettaa eteenpäin. Myös sain nahan ja pergamentin käyttöön hyviä konsteja, mm. nahan taustaus tärkkelysliisterillä ja japaninpaperilla, sekä ohuen pergamentin taittaminen. Tekniikkaan liittyvät tavoitteeni katson toteutuneen hyvin. Olen iloinen, että kykenen yhä kehittymään ja ottamaan vastaan parannuksia omiin työtapoihini — tai ainakin harkitsemaan sitä vakavasti!
Etäohjauksesta
Viime kesänä tavoitteenani oli haastatella Cristinaa etäkurssien pitämisestä. Silloin se ei onnistunut, koska hän ei ollut paikalla, mutta tänä kesänä keskustelimme hänen kokemuksistaan. Cristina pitää useampaa Zoom-kurssia, joille osallistuu ihmisiä ympäri maailman. Sain kuulla mm. tekniikasta, ajankäytöstä, työn määrästä, sopivasta kurssilaisten määrästä ja materiaalipaketeista.
Kansainvälistyminen
Opetuskielenä oli englanti, joka sujuu minulta ihan hyvin eikä ymmärtämisessä ole vaikeuksia, mutta puhumista on aina hyvä harjoitella. Tarvittavat sähköpostit oppilaitokseen kirjoitin englanniksi. Kielikylpyä tuli kuitenkin myös ruotsiksi, kun ruotsia osaavat puhuivat välillä keskenään ja välillä minullekin, sekä italiaksi, kun opettaja puhui mukana olleen tyttärensä kanssa. Kurssilla oli osallistujia seitsemästä maasta: Ranskasta, Iso-Britanniasta, Yhdysvalloista, Kanadasta, Norjasta ja viisi henkilöä Ruotsista. Ikähaitari kolmekymppisestä kahdeksankymppiseen. Kahdeksan heistä oli viime kesän kurssilta tuttuja ja olikin todella mukava vahvistaa silloin syntynyttä yhteyttä. Neljään uuteen kurssilaiseen tutustuin myös hyvin. Meillä oli tosi hyvä ryhmätunnelma ja sain taas muutaman uuden kirjansidontaystävän 🙂 Myös koen tutustuneeni opettaja Cristinaan varsin hyvin ja uskon että hakeudun hänen kursseilleen jatkossakin, ehkä Italiassa.
Yhteys Leksand Folkhögskolaan
Leksand Folkhögskola on Pohjoismaiden ainut oppilaitos, jossa kirjansidontaa voi vielä opiskella kokopäivätoimisesti. Yhtenä tavoitteenani oli muodostaa yhteys oppilaitoksen kirjansidonnan opettajaan. Ilokseni kirjansidontalinjan vetäjä Roger Johansson aloitti syyslukukauden järjestelyt samalla kuin kurssimme alkoi ja juttelimme joka päivä kuin vanhat kollegat. Ehkä jopa mietimme tulevaisuudessa, voisinko vierailla heillä opettamassa jotakin luovan kirjansidonnan aihetta, jota hän ja paikalliset ruotsalaiset eivät osaa. Se olisi hieno askel eteenpäin uralla.
Kuva ja teksti: Tarja Rajakangas