Matkakohde pähkinänkuoressa
Marburg sijaitsee Hessen-osavaltiossa.
Marburg on Marburg-Biedenkopf:in piirikunnan (maalaiskunnan) pääkaupunki.
Koko piirikunnassa on 22 kuntaa ja väkiluku on noin 245.000.
Itse Marburgissa on noin 77.000 asukasta. Noin joka neljäs asukas on opiskelija.
Hessen:in osavaltiossa asuu noin 6.3 miljoona asukasta ja osavaltion pääkaupunki on
Wiesbaden.
Miten matkustimme?
Matkanteko oli helppoa ja sujuvaa. 18.9.2023 lensimme suoraan Helsingistä Frankfurtiin runsaassa kahdessa tunnissa. Lentoasemalta menimme metrolla päärautatieasemalle, josta lähti juna suoraan Marburgiin. Frankfurtissa oli noin tunnin vaihtoaikaa, joten pääsimme haistelemaan hivenen iltatunnelmaa Frankfurtin päärautatieaseman läheisyydessä. Paljon väkeä oli liikkeellä kaupungin pimenevässä illassa, katuruokaravintoloita riitti yllinkyllin ja kävelykadun terassit olivat täynnä asiakkaita. Ninalle palautui elävästi mieleen hänen ensimmäinen vierailunsa Frankfurtiin 1990-luvun alkupuolella, ja silloisen katunäkymän levottomuus kaikkine laitapuolen kulkijoineen rautatieaseman lähellä. Ostimme falafel-rullat ja pienet omenaviinipullot evääksi ja palasimme rautatieasemalle odottamaan jatkoyhteyttä. Marburgin asemalta hotelliin kävelimme liki puolitoista kilometriä lämpimässä illassa.
Yleistä
Marburgin vanha kaupunki on kokonaisuudessaan upea matkakohde. Kaupungissa on runsaasti keskiaikaisia rakennuksia, ristikkotaloja, vanhoja kirkkoja ja linna. Vanhin kaupunginosa on nimeltään Oberstadt ja se sijaitsee kukkulan päällä, linnan juurella. Nykyään julkisilla hisseillä pääsee vaivattomasti Lahn-joen laakson pohjalta Oberstadtiin. Toki kukkulan päälle ja linnalle voi myös kävellä lukuisia jyrkästi nousevia kujia ja rappusia pitkin. Marburgin yliopisto on Saksankin mittakaavassa hyvin vanha, se perustettiin jo vuonna 1527. Yliopisto on jo keskiajalta tunnettu esimerkiksi ns. Marburger Religionsgespräche- kokouksesta, jossa Zwingli, Melanchton ja Luther väittelivät reformaation suunnista ja eroista.
Vanhin gotiikan tyylisuuntaa edustava kirkko, Pyhän Elisabethin kirkko (rakennettu 1235 – 1283) sijaitsee myös Marburgissa. Marburg itse sijaitsee Lahn-joen laaksossa. Laakson pohjalla kulkevat merkittävät ja vilkkaat liikenneväylät, kuten rautatie ja Bundesstraße B 3. Jyrkät korkeuserot ja maiseman vehreys luovat vaikuttavan näkymän.
Volkhochschule Marburg-Biedenkopfin omistaja ja ylläpitäjä on Landkreis Marburg-Biedenkopf. Landkreis voisi kääntyä suomeksi ehkä parhaiten piirikunnaksi tai maalaiskunnaksi. Landkreisit muodostavat hallinnollisen välitason osavaltioiden ja kuntien välille, mutta ne vastaavat monista sellaisista peruspalveluista, joiden järjestämisestä Suomessa vastaa kunta. Mielenkiintoista Marburgin kaupungissa ja sitä maantieteellisesti ympäröivässä piirikunnassa on, että molemmilla on omat kansalaisopistonsa. Kaupungin opisto toimii kaupungin alueella ja piirikunnan opisto piirikunnan alueella. Tuntiopettajista monet opistot opettavat molemmissa opistoissa. Kyselimme useaan otteeseen, eikö olisi järkevää yhdistää opistot ja tarkastella alueen opintotarjontaa kokonaisuutena, mutta vastaus oli aina kielteinen. Molemmat opistot pitivät itsenäisyyttään tärkeänä ja näkivät kummallakin olevan alueillaan oma roolinsa. Opistojen yhdistämistä ei myöskään poliittisella tasolla olla meille kerrotun mukaan suunniteltu.
(oik.) Sini-Marin kanssa opiston esittelykierroksella. Kuva: Nina Dannert
Päävierailukohteemme oli piirikunnan opisto Volkshochschule Marburg-Biedenkopf. Se on toimintaperiaatteeltaan ja -ympäristöltään monella tapaa Sastamalan Opiston kaltainen vapaan
sivistystyön ja elinikäisen oppimisen oppilaitos. Toimipisteitä ja opetustiloja on kymmeniä ympäri laajan piirikunnan niin isommissa taajamissa kuin pienemmissäkin kylissä. Toiminnan volyymiin toki vaikuttaa Sastamalaan verrattuna yli kymmenkertainen asukasmäärä.
Ensimmäisenä vierailupäivänä 19.9. VHS Marburg-Biedenkopfin henkilöstö otti meidät lämpimästi vastaan pedagogisen johtajan, Angela Springerin ja kielten koulutussuunnittelija Stefan Löpflerin johdolla. Runsaan brunssin äärellä keskustelimme opistojen yhtäläisyyksistä ja eroista niin henkilöstörakenteen kuin kurssisuunnittelun ja työnjaon osalta. Isäntäorganisaatiossamme on Sastamalan Opistosta poiketen vapaaehtoisia ”kyläasiamiehiä”, jotka toimivat oman kylänsä tai alueensa yhteyshenkilönä ja linkkinä opiston palkatun henkilökunnan ja opiskelijoiden välillä. Keskustelimme siitä, miten hankalaa vapaaehtoisten työntekijöiden vastuita ja tehtävänkuvaa on määritellä. Saimme kuulla, että monet ”kyläasiamiehistä” ovat tehtävästään ja roolistaan yhteisössään erittäin ylpeitä, eivätkä halua tehtävästään luopua.
Totesimme, että toimintamme on monella tapaa hyvin samankaltaista ja askaroimme samojen ilojen ja haasteiden kanssa. Marburgissa erityiseksi laadunkehittämishankkeen aiheeksi tänä syksynä oli nostettu ”timanttikurssit”, eli vuodesta toiseen jatkuvat, vakiintuneet ryhmät. Haasteena timanttikursseissa on se, etteivät opiskelijat näe tarpeelliseksi ilmoittautua opiston järjestelmään eikä opettaja ymmärrä, miksi tunnit pitäisi kirjata päiväkirjaan ja miksi lukukauden välissä pitäisi pitää taukoja. Eikö voitaisi jatkaa samaa rataa vuoden ympäri, kun toiminnalle on tarvetta? Samankaltaisten kysymysten äärellä ollaan myös joidenkin Sastamalan Opiston kurssin kanssa.
Saksalaisesta sisaropistostamme poiketen olemme pitkällä digitalisaatiossa. Marburgissa päiväkirjat täytetään yhä paperisena, samoin työsopimukset. Saksassa kotoutumiskoulutus on pitkälti kansalaisopistojen vastuulla, toisin kuin Suomessa.
Toisena vierailupäivänä 20.9. aloitimme aamun opiston henkilöstökokoukseen. Suunnittelijat kyselivät Sastamalan Opiston ja suomalaisen kansalaisopiston rahoituksesta ja toimintaympäristöstä kunnissa. Saimme huomata, että kunnan yhteisten koulujen tilojen käyttö toimii meillä sujuvammin kuin Marburgissa. Myös markkinointi ja tiedottaminen nousi keskusteluun, ja tällä alalla meillä molemmilla on yhä enemmän tehtävää.
Lounastauolla söimme koko talon henkilökunnan kanssa pizzaa, jonka Angela tilasi syntymäpäivänsä kunniaksi. Oli mukava tavata eri tehtävissä toimivia henkilöitä ja havainnoida lämmintä yhteishenkeä, joka henkilöstön kesken tuntui vallitsevan.
Lounaan jälkeen sovimme yhteistyömme jatkosta: Ensi keväänä, viikolla 7 Stefan ja Angela tulevat vastavierailulle Sastamalaan ja pääsemme esittelemään heille opiston toimintaa ja opetuspaikkoja. Huhtikuun puolivälissä Nina puolestaan vie saksan kielen opiskelijaryhmän Marburgiin Näkökulmia Euroopasta –vaihtojaksolle. Vierailumme tarkoituksena oli paitsi vertailla opistojemme toimintaa ja oppia hyvistä käytännöistä, myös tutustua kaupunkiin, jotta voimme arvioida, millaisilla kriteereillä Näkökulmia Euroopasta –vaihtojaksolle lähtevät opiskelijat valitaan ja millaista sisältöä tuleva opiskelijavierailu pitää sisällään. Totesimme, että Marburgin kaupungissa maasto on niin jyrkkäpiirteinen ja kadut niin epätasaiset, että vaihtojaksolle kannattaa mieluummin lähteä vain henkilöiden, joilla ei ole suurempia liikuntarajoitteita.
Mielenkiintoisena seikkana opimme, että Marburgissa on näkövammaisten koulutuskeskittymä, ja siksi näimmekin katukuvassa useita valkoisen kepin kanssa kulkevia ihmisiä. Kaupunkisuunnittelussa näkövammaisten tarpeet on otettu huomioon hyvin.
Lammaspaimenkurssi 20.9.
osa-aikainen lammaspaimen. Kuva Nina Dannert.
silittävät lauman nuorinta karitsaa. Kuvat Nina Dannert.
Matkamme ehkä unohtumattomiksi elämykseksi nousi ekskursio maaseudulle, jossa seurasimme opiston järjestämää lammaspaimenkurssia. Itse asiassa kyseessä oli kahden tunnin mittainen luento lammaspaimenen työstä. Lammaspaimen kertoi työstään, ohjasi koiriaan ja kertoi koirien kanssa työskentelystä ja niiden kouluttamisesta. Sen lisäksi hän antoi yleisluonteista tietoa lammaspaimenen
ammatinharjoittamisesta ja ammatin nykytilanteesta haasteineen. Vaeltava paimennus, eli vapaasti paikasta toiseen, aina parhaan laidunalueen perässä lauman kanssa vaeltaminen, on katoava perinne, koska yhtenäisiä pelto- ja niittyalueita, joissa voi helposti siirtää laumansa, on aina vähemmän (Zersiedelung). Myös villan markkinahinta on niin alhainen, ettei siitä saa taloudellista hyötyä. Sen sijaan lampaanlihan myynnistä ja maisemahoidon tuesta saa vielä jonkun verran tuloja. Laumassa oli lampaiden lisäksi myös vuohia. Yleisö pääsi myös silittämään lauman rohkeimpia ja hurmaavampia yksilöitä. Kurssin jälkeen meidän teki kovasti mieli päästä heti hankkimaan lampaita ja varsinkin vuohia, jotka ovat hyvin sosiaalisia ja rohkeita eläimiä.
Stefan ja Angela veivät meidät vierailulle myös Marburgin kaupungin kansalaisopistoon. Siellä päätoiminen henkilöstö otti meidät niin ikään vastaan runsaan brunssin kera. Keskustelimme opistojen toiminnasta ja rahoituksesta sekä kansainvälisen hanketyön merkityksestä. Marburgin kaupunkiopistolla ei ollut kokemusta kansainvälisestä toiminnasta, mutta vierailumme sai heidät kiinnostumaan aiheesta. Koimme myös, että vierailumme lähensi alueen kahta opistoa ja sai henkilöstön näkemään yhteistyön mahdollisuuksia.
Kuva: Nina Dannert
Kolmantena vierailupäivänä 21.9. tapasimme Landkreiss Marburg-Biedenkopfin Marian Zachowin, ensimmäisen vara-Landratin eli varamaaherran. Kyseessä on piirikuntahallinnon toiseksi ylin, vaaleilla valittava viranhaltija. Keskustelimme Marianin kanssa aikuiskasvatuksen ja elinikäisen oppimisen merkityksestä ja kansainvälisen yhteistyön annista. Kyselimme myös Marianin näkemystä Saksan poliittiseen tilanteeseen ja huoleen äärioikeiston noususta. Yksiselitteisiä vastauksia ilmiön syihin ei häneltäkään löytynyt, mutta koulutuksen myös Marian näki tärkeänä yhteiskuntarauhan ja tasa-arvoisen yhteiskunnan ylläpitäjänä.
Vierailu Stadtallendorfissa 20.9. – DIZ Dokumentations- und Informatioszentrum
Noin 20 kilometriä Marburgista itään sijaitsee kaupunki nimeltään Stadtallendorf. Kunnassa jo ensimmäisen sukupolven maahanmuuttajat, eli ns. Gastarbeiter, värvättiin 60 -luvulla työvoimaksi teollisuudelle. Nykyään kunta on hyvin monikulttuurinen, noin 25% kaikista asukkaista on maahanmuuttajataustaisia.
Stadtallendorfissa vierailimme museossa, joka esittelee toisen maailmansodan aikana toimineen salaisen räjähdysainetehtaan pakkotyöläisten kohtaloa. Pakkotyöläisiä oli yli 15.000 ja merkittävä osa heistä oli siirretty tehtaalle suoraan keskitysleireistä. Pakkotyöläisten kärsimyksistä ja kohtaloista kerrottiin varsin käsinkosketeltavalla tavalla.
Vierailu VHS Marburg-Biedenkopfin saksan kielen kursseilla
Toinen vierailukohde Stadtallendorfissa oli opiston saksan kielen kurssit, josta tutustuimme kahteen ryhmään. Ensimmäinen ryhmistä oli pieni, ja siinä oli 30 – 50 vuotiaita turkkilaisia ja kurdilaisia naisia, jotka ovat asuneet Saksassa jo kauan ja olleet kotona hoitamassa lapsia. Heidän kurssillaan lähdettiin liikkeelle alkeistasosta opiskelijoiden pitkästä maassaoleskelusta huolimatta. Pääsimme keskustelemaan heidän kanssaan ja kertomaan Suomesta ja Sastamalasta.
Toinen ryhmä oli aloittanut saksan opiskelun vasta pari päivää sitten, ja neljän hengen ryhmässä edettiin rauhalliseen tahtiin esittäytymistä ja peruskysymyksiin vastaamista harjoitellen. Opiskelijat olivat kirjoittaneet meille listan kysymyksiä: kuka olet, mistä tulet, kuinka vanha olet, mitä kieliä puhut, ja näihin kysymyksiin saimme vastata – saksaksi tietenkin.
Sini-Marin ruosteinen saksankielentaito sai matkalla harjoitusta ja Nina pääsi puhumaan äidinkieltään. Oppaanamme toiminut Stefan sai niin ikään harjoitella suomen kielen taitojaan. Stefan on asunut ja opiskellut Turussa ja suomen kielen taito pysyy yllä kansalaisopiston kursseilla. Vierailumme oli ilahduttavan monikielinen: tilanteesta riippuen puhuimme joko suomea, saksaa tai englantia.
Kaiken kaikkiaan vierailumme oli todella onnistunut, vastaanotto lämmin ja kaupunki kaunis kuin satukirjasta. On ilo saada yhteistyökumppaniksi monella tapaa samankaltaisessa ympäristössä, haja-asutusalueella maaseudulla, toimiva vapaan sivistystyön oppilaitos. Opettajamme Hannu Sirkkilä loi kontaktin opistojemme välille edellisen kesän vierailullaan ja nyt luomiemme suhteiden pohjalta voimme jatkaa yhteistyötä henkilöstön ja opiskelijoiden vierailuilla.
Saimme vierailumme aikana nauttia myös kaupunkikierroksesta ja elävästä opiskelijakaupungin kulttuurista. Kävimme autenttisessa jazz-luolassa kuuntelemassa elävää musiikkia ja haistelimme iltaelämää opiskelijoiden täyttämillä terasseilla. Marburgiin palaamme vielä uudelleen!
