Matkakohde 1 – Volkshochschule (VHS) Chemnitz
Vierailu Chemnitzissä oli erittäin antoisa.
Saavuin 29.5.2023 Chemnitziin ja tutustuin omatoimisesti kaupunkiin, koska oli Pfingsten ja maanantaina oli pyhäpäivä. Kävin tutustumassa Weltecho-kulttuurikeskukseen (https://weltecho.eu/), jossa on galleria, kahvila, tapahtumasali ja myös elokuvateatteri. Kyseisenä iltana ei ollut varsinainen kulttuuri- tai tapahtumailta, mutta pääsin keskustelemaan kulttuuriohjelmavastaavan kanssa, joka esitteli kulttuurikeskusta. Myöhemmin tulikin ilmi, että Erasmus+-oppaani Michael Milow oli jossain vaiheessa ollut myös ohjelmavastaavana ennen kuin hän siirtyi kansalaisopistoon töihin. Illemmalla menin kuuntelemaan Trio Scho:n konserttia Juutalaiseen seurakuntakeskukseen. Konsertti kuului juutalaisen kulttuuripäivien kulttuuriohjelmaan, jonka tänä vuonna järjestettiin jo 32:n kerran. (https://www.tdjk.de/). Trio Schon musiikki oli monikulttuurinen ja monikielinen: laulettiin venäjäksi, jiddin kielellä, saksaksi ja ranskaksi. Trio Schon muusikot ovat kotoisin Ukrainasta, ja tulivat Saksaan 1990-luvulla. He asuvat ja työskentelevät Berliinissä, jossa he tekevät tiiviisti yhteistyötä Karsten Troyken kanssa, joka on jiddinkielen ja juutalaisten musiikkiperinteen, klezmerin suojaaja ja edelleenkehittäjän keskeinen hahmo. Karsten Troyke oli vuonna 2019 vierailemassa Suomessa ja Tampereella, jolloin järjestin hänelle ja hänen triolle konsertteja Saksalaisen kulttuurikeskuksen nimessä.
Chemnitzin kansalaisopisto sijaitsee kulttuurikeskus Kulturkaufhaus DASTietz:issä, jossa toimivat saman katon alla kansalaisopiston lisäksi myös muun muassa kaupunginkirjasto, kaupungin kulttuuritoimisto, Euroopan kulttuuripääkaupungin toimisto, luonnontieteellinen museo, kirjailija Stefan Heymin arkisto, kaupungin musiikkiopisto sekä Saksin taidemuseo ja -arkisto nimeltään Neue Sächsische Galerie. Lisäksi talosta löytyy kauppoja ja kahvila sekä julkisia kulttuuritiloja, joissa voidaan esittää taidetta ja järjestää kulttuuritapahtumia.
Vierailun aikana tutustuin konkreettisesti VHS:n (kansalaisopiston) vieraiden kielten osastojohtajaan Manuela Dörreriin, taide- ja kulttuuriosaston johtajaan Dr. Urs Luczakiin sekä englannin kielen opettaja Beatrix Schmidtiin, jonka englannin kielen opetustuntia pääsin seuraamaan.
Oppaani Michael Milowin työkuvio on kaksiosainen. Puolet työajasta hän opettaa saksan kieltä ja puolet työajasta hän työskentelee taide- ja kulttuuriosastolle. Hänen kauttaan pääsin tutustumaan niin opetukseen kuin taide-ja kulttuuriosastoon. Viereisestä talosta löytyi Chemnitzin taiteilijaseuran toimisto ja galleria, johon sain myös Michaelin kautta tutustua. Michael Milow kävi muutama viikko sitten itse Tampereella Erasmus+-vaihdossa. Toimin hänen oppaana Tampereella ja tutustutin hänet myös Sastamalaan. Hänen saksan kielen tuntia maahanmuuttajille seurasin paikan päällä Chemnitzissä.
Job shadowing-jaksoon Chemnitzissä kuuluivat vierailut englannin kielen ja saksan kielen oppitunneilla. Molemmissa ryhmissä olivat 70% osallistujista yli 55-vuotiaita. Varsinaista gerantagogista tai geragogista oppimisotetta ei ollut tiedossa tai ei pystytty nimeämään. Molemmilla kursseilla oli oppikirja tukena. Kuitenkin ainakin vierailutuntien aikana ei paljon käytetty kirjaa vaan saksan tunnilla edettiin suullisen aktiviteetin kautta eteenpäin ja englannin tunnilla opettajan laatimilla materiaaleilla. Englannin tunnin loppupuolella kuitenkin nojauduttiin oppikirjaan ja käsiteltiin kotitehtävänä ollutta tekstiä.
Hinta on 3 euroa.
opettajana Beatrix Schmidt.
Chemnitzin kansalaisopisto on hyvin aktiivinen kotouttamiskouluttaja ja tarjoaa monentasoisia kotouttamiskursseja BAMFin, Saksan migrin, autorisoimana A0-C1-tasoisina kursseja. Tarve kotouttamiskoulutukseen on suurempi kuin mitä kurssipaikkoja pystytään tarjoamaan. Ukrainalaisia pakolaisia on paljon Chemnitzissä, ja myös Michaelin vetämässä ryhmässä, jossa vierailin.
Matkakohde 2 Volkshochschule Berlin Spandau
VHS Spandaussa olin yhden päivän. Sain lämpimän vastaanoton rehtori Marion Altendorfin ja vieraiden kielten osaston suunnittelijaopettajan Vanessa-Jessica Pinnin kautta. He esittelivät Spandaun kansalaisopiston toimintaa ja vastasivat kysymyksiini toiminnasta. Kuten Chemnitzin kansalaisopiston, myös Spandaun kohdalla mittava tuntimäärä toteutuu maahanmuuttajien kotoutumiskoulutuksessa, monen eri tason kursseilla, joiden sisältö ja opetussuunnitelma noudattaa Saksan BAMFin sääntöjä, säännöstöjä ja vaatimuksia. Useimmiten kotoutumiskurssit päättyvät virallisen kokeeseen, jossa ulkopuolinen arvioija valvoo ja arvioi viralliset kielitestit. Koko järjestelmä vaikuttaa olevan enemmän valvottu verrattuna Suomeen.
Sain tutustua englannin kielen opetukseen ja seurata kahden eri ryhmän lähiopetusta. Molemmissa ryhmissä opettajana toimi Oberdan Fuly, joka alunperin on kotoisin Brasiliasta ja asunut Briteissä pitkään. Hän toimii eri laitoksissa englannin kielen opettajana, kuten esimerkiksi Potsdamissa, jossa hän opettaa ministeri- ja virkamiestasolla englantia. Spandaun kansalaisopistolla vierailin hänen kahdella eri tasoisella kurssilla. Molemmat kurssit olivat suunnattu yli 55-vuotiaille. Ensimmäinen ryhmä oli B1-tason keskustelukurssi ja toinen ryhmä – Mit Freude Englisch lernen- A2-tason kurssi. Molemmissa ryhmissä vallitsi erittäin lämminhenkinen ja sydämellinen ilmapiiri, jossa opiskelijat kertoivat kuulumisia myös hyvin henkilökohtaisista ja itselleen tärkeistä asioista, kuten perheasiat, kuolemat ja sairaudet. Opettaja Oberdan kertoi myöhemmin minulle, että kurssilaiset käyvät kerran kuussa vuorotellen toisen kurssilaisen kotona ja tekevät yhdessä ruokaa tai järjestävät grilli-illan. Useimmiten Oberdankin on kutsuttu ja hän osallistuu mahdollisuuksien mukaan vapaa-ajallaan vierailuihin. Hän on myös kutsunut ryhmiä kotiinsa ja kokannut heille. Oberdan opettajana oli loistava esimerkki, miten hänen sydämellinen tapaa kohdata ihmisiä, tarttui koko ryhmään. Perinne viettää yhdessä aikaa kurssin ulkopuolellakin ja oppia yhdessä kieltä oli hyvin koskettava. He kysyivät molemmissa ryhmissä paljon Suomesta ja Sastamalasta. Oberdan ryhmistä tuli toive yhteistyöhön ja mahdolliseen verkkotapaamiseen suomalaisten opiskelijoiden kanssa.
Kuvat ja teksti: Nina Dannert