Eurooppalainen vihreä matkustaminen oli meille molemmille uutta, koska kumpikaan meistä ei ollut koskaan ollut Interrail matkalla. Katariinalle junalla matkustamisessa oli omat haasteensa, koska se ei ole ollut hänelle luontainen matkustustapa. Markku on kulkenut aiemmin Euroopassa junalla ollessaan työvaihdossa aiemmassa työpaikassaan.
Matka taitettiin mennessä junalla ja laivalla. Matka sisälsi useita vaihtoja. Matkaa suunnitellessa olimme rakentaneet aikataulun siten, että mahdolliset myöhästymiset ja siirtymät ovat mahdollisimman sujuvia. Vaihdon aikana tarkistimme aina ensimmäiseksi seuraavan lähtöpaikan ja ajan, ennen kuin tutustuimme muuhun alueeseen ja kävimme esimerkiksi syömässä. Tällä menettelyllä vältimme turhaa stressiä ja sujuvoitimme matkan tekemistä.
Junan vaihdoissa tapahtui kuitenkin pieniä kömmähdyksiä, joista selvisimme mukavasti. Hampurista paikkaliput ostamamme juna lähti 20 minuuttia lipuissa olevaa aikaa aiemmin. Baselissa olimme jääneet väärällä asemalla edellisen junan kyydistä, ja vaihtojunamme lähti Baselin viereiseltä asemalta. Tästä kuitenkin selvittiin sujuvasti.
Milanosta vuokrasimme auton, hybrididiesel Jeepin, jolla Italian sisäiset siirtymät saatiin järjestymään aikataulumme puitteissa. Auton vuokraus oli edullinen ja kätevä tapa. Vuokrasimme auton Milanon rautatieasemalta ja palautimme sen Milanon lentokentälle pois lähtiessämme.
Matkasuunnitelma:
3.11. klo 16:59-20:05 Vammala – Tampere – Turku
Yön yli laivalla Tukholmaan
4.11. klo 9:22-20:02 Tukholma – Malmö – Kööpenhamina – Hampuri
4.11. klo 22:02-08:10 Hampuri – Basel
5.11. klo12:28-16:40 Basel – Milano
Milanosta vuokrasimme auton, jolla ajoimme Bersciaan
Brescia 6.11.
Ensimmäisenä vaihtopäivänämme kohteena oli Istituto d’Istruzione Superiore “Andrea Mantegna “. Ammatillinen oppilaitos, joka ei italialaiseen tapaan ollut erityisoppilaitos vaan siellä oli tavalliseen ammattikouluun integroitu noin 10% erityisoppilaita. Erityisoppilaat opiskelivat osan aineista tavallisessa opetuksessa ja osan opetuksesta omissa ryhmissään. Oppilaitoksessa oli tällä hetkellä noin 1000 oppilasta, joista noin 100 erityisen tuen tarpeessa.
Oppilaitos oli matkailu-, hotelli- ja ravintola-ammattikoulu. Tämä on Italiassa erityisopiskelijoille erittäin hyvä ala. Italialaisessa kulttuurissa erityisopiskelijoille löytyy helpommin opiskelun jälkeinen työpaikka. Kahvila- ja ravintolakulttuuri on siellä erilaista kuin suomessa ja mahdollisia työpaikkoja on huomattavasti enemmän kuin täällä. Leipomoon ja konditoriaan suuntautuvat opiskelijat työllistyvät myös eri tavalla kuin Suomessa.
Oppilaitoksen rehtori Giovanni Rosa oli järjestänyt meille henkilökohtaiseksi oppaaksi professori Chiara Pelizzolin. Chiara on toiminut vuosia erityisoppilaiden kanssa ja lähes kaikki oppilaat tunsivat hänet henkilökohtaisesti. Kaikki kohtaamiset olivatkin aina yhtä halailua opiskelijoiden kanssa.
Päivän aikana kuljimme saman erityisluokan kanssa oppitunneilta ja työpajoista toiseen. Aloitimme puutarhanhoito työpajasta, jossa oppilaitoksen pihalle tehdyssä puutarhassa oppilaat opettajan ja avustajien kanssa istuttivat parsaa istutuslaatikoihin. Monet italialaiset ravintolat sijaitsevat maatilojen yhteydessä ja opiskelijoille opetetaan kasvisten kasvatusta, koska se kuuluu mahdollisessa työpaikassa toimenkuvaan. Koulupäivät rakentuivat monista lyhyistä oppitunneista ja työpajoista, koska suurella osalla opiskelijoista oli keskittymisvaikeuksia. Lyhyt työskentelyjakso, tauko ja sitten aiheen vaihto oli kaikille hyväksi.
Olimme mukana liikunnan tunnilla. Liikuntatunti oli siirretty liikuntasalista suureen luokkaan, koska koulussa oli Erasmus-seminaari, johon rehtori osallistui lähes koko päiväksi. Liikuntatunti oli muokattu tilaan sopivaksi. Tunnilla oli fyysisten harjoitteiden lisäksi paljon liikeilmaisun ja tanssin harjoituksia, joissa saimme olla mukana.
Liikuntatunnin jälkeen osallistuimme tunneilmaisun ja tunnetaitojen säätelyä koskevaan oppituntiin.
Ammatillisten aineiden puolelta osallistuimme keittiötyöhön. Ravintola-alan opiskelijoiden joukossa oli kolme erityisen tuen opiskelijaa. Andrea, erityisopiskelija opetti meille pastan valmistuksen saloja ja saimmekin molemmat olla mukana tekemässä tagliatellejä.
Oppilaitos tarjosi meille lounaan osana Andrean oppimisnäytettä. Hän oli valmistanut ja tarjoili meille kolmen ruokalajin menuun. Lounaalla meidän lisäksemme oli oppaamme Chiara, rehtori Giovanni sekä oppilaitoksesta noin 10 vuotta sitten valmistunut ravintoloitsija ja ammattikokki.
Ennen lähtöämme Bresciasta pääsimme tutustumaan oppilaitoksen ja eri säätiöiden yhteisprojektina perustettuun ravintolaan. 21 grammi ravintolassa erityisopiskelijat pääsevät suorittamaan opintoihin liittyviä harjoitteluita. Ravintolaan on mahdollisuus työllistyä myös opintojen jälkeen. Ravintolaa on ollut perustamassa koulun vanhat oppilaat ja 21 trisomnian eli Downin syndrooman tukiyhdistys. Ravintolassa kahvilla käynti oli hieno kokemus, koska juuri 21 grammi sai meidät hakeutumaan Dresciaan opettajavaihtomme aikana.
Ruoanlaittoon ja ruokakulttuuriin liittyvät kurssit voisivatkin tulevaisuudessa olla osa Sastamalan Opiston erityisryhmien kurssitarjontaa.
Ruoanlaitto osana kaikille kuuluvia kansalaistaitoja olisi hyvä lisä erityisryhmien opetukseen. Keittiössä erityisryhmien esim. motoriset taidot kehittyvät. Luku-, lasku-ja kirjoitustaito sekä suunnitelmallisuus ovat erityisryhmille monestikin tavanomaisia haasteita. Ruoka ja ruokakulttuuri liittyy osana ihmisten tunnetaitoja, ja ne luovat osallistujille paljon erilaisia kokemuksellisia hetkiä.
Päivän aikana pyrimme myös saamaan käsitystä italialaisesta sosiaalipalvelujärjestelmästä vammaispalvelujen osalta. Jäimme sellaiseen käsitykseen, että sitä ei ole. Suomessa erityistä tukea tarvitsevat henkilöt siirtyvät koulun ja opiskelujen jälkeen, joko toimintakeskuksiin tai työvalmennuksen avulla sijoitettuun työtoimintaan. Italiassa tällaisia mahdollisuuksia ei ole. Opiskelujen jälkeen Italiassa, kehitysvammainen henkilö joko työllistyy tai jää kotiin sukulaisten kanssa. Käsittääksemme Italiassa ei myöskään olen kehitysvammaisten asumisyksiköitä, vaan he asuvat sukulaisten kanssa. Jos sukulaisia ei ole, nunnat hoitavat ja auttavat.
Riva Del Garda 7.-8.11.
Toinen kohteemme oli Trenton alueellisen pelastusliiton meille järjestämä palokuntaorganisaatio Riva del Gardan vapaaehtoinen palokunta. Olimme varanneet Rivasta meille jo hotellin, mutta palokunnan päällikkö halusi majoittaa meidät paloasemalle. Tämä ratkaisu osoittautui todella hyväksi, sillä jobshadowing onnistui huomattavasti paremmin asuessamme osana yhteisöä ja ollessamme osana palokuntaa ympärivuorokautisesti.
Vaikka palokunta olikin vapaaehtoinen, se jakautui viiteen työvuoroon eli joukkueeseen. Jokainen joukkue työskenteli aina yhden kalenteriviikon kerrallaan. Olimme vaihtomme paloaseman viitosjoukkueen mukana vaihtojaksomme ajan. Seurasimme jakson aikana joukkueen johtaja Romulo Guizzettin työskentelyä ja hän toimi vierailumme isäntänä.
Saavuimme Riva del Gardaan maanantaina illalla ja majoituimme paloaseman majoitustiloihin, jonne meidät vastaanotettiin ystävällisesti ja joutseniksi muotoilluin pyyhkein.
Tiistaiaamupäivä käytettiin perusteelliseen luentoon italialaisesta pelastustoimen järjestelmästä sekä sen erilaisista järjestämistavoista. Trenton alueella on maakunnallinen autonomia, joten sen alueellinen toimintamalli ei ollut italialainen eikä Pohjois-Italialainen saksalaistyyppinen toimintamalli. Trentoa voisikin luonnehtia italialaiseksi Ahvenanmaaksi.
Iltapäivällä osallistuimme myös vesipelastusharjoituksiin sekä palokunnan veneellä tehtyyn Garda-järven esittelykierrokseen.
Toimintatavat poikkesivat huomattavasti suomalaisesta jo pelkästään ilmaston erilaisuuden vuoksi. Yhtäläisyyttä oli kuitenkin teknisissä ja varsinkin taktisissa ratkaisuissa pelastustoimen osalta. Puhuimme kuitenkin ”samaa kieltä” ja näkemykset eri asioissa olivat hyvinkin saman kaltaisia. Turvallisuusmääräykset olivat hyvin vaihtelevia, mutta varsinkin vesipelastusharjoituksiin osallistumisissa. Markku pääsi osallistumaan harjoitusten tekniseen toteutukseen ja Katariina seurasi harjoituksia rannalta, koska ei hän ei omannut sertifikaattia vesipelastukseen.
Harjoitusten jälkeen lähdimme kauppaan hankkimaan yhteiseen lounaaseen tarvittavia tarvikkeita. Italialaiseen tapaan ensin valmisteltiin ruoanlaittoeväät ja vasta sen jälkeen isolla porukalla valmistettiin ruokaa koko työvuorolle. Kesäkurpitsapastaa, Nam….
Ruokailun jälkeen pääsimme mukaan hälytystehtävälle. Pohjois-Italiassa edellisellä viikolla oli ollut kovia myrskyjä ja sateita. Nämä olivat aiheuttaneet paljon muun muassa maanvyörymiä. Tämän johdosta alueella oli suljettuna mm. kolme tunnelia. Kävimme tutkimassa erästä suljettua tunnelia, josta oli katto romahtanut ja siitä aiheutunut suuri ketjukolari. Kävimme raivatulla tilannepaikalla ja paikalliset suunnittelivat toimenpiteitä tunnelin avaamiseksi seuraavan viikon maanantaiksi.
Varsinkin kesäaikaan päivisin on kuuma ja paikallinen työkulttuuri aiheuttaa sen, että harjoitukset pidetään pääasiallisesti illalla alkaen klo 20.30 tai 21.30 ja kestäen pari tuntia. Näin myöskin meidän miehistön harjoitukset. Koko aseman miehistö osallistui rakennuspaloharjoituksiin, joka pidettiin paloasemalle rakennetussa linna-palosimulaatorissa. Alueella on paljon vuoristoon rakennettuja vanhoja linnoja. Linnojen rakennustapa on aina melko samankaltainen. Markku osallistui savusukeltajana harjoitukseen ja Katariina savusukellusvalvojana.
Harjoitus ei poikennut juurikaan suomalaisesta toiminnasta. Harjoituksen aluksi käytiin läpi käytettävä kalusto sekä harjoituksen tavoitteet. Harjoitus alkoikin luokasta, josta sitten siirryttiin harjoituspaikalle. Tämä olikin varsin hyvä tapa toimia, mutta vaatii harjoitukseen riittävästi henkilöstöresurssia sekä aikaa.
Harjoituksen päätyttyä testattiinkin kalustoa ja koeajettiin muun muassa nostolava-autoa.
Keskiviikkoaamupäivällä meille oli varattu aikaa itsenäiseen tutustumiseen Riva del Gardan kaupunkiin. Kaupunki on pieni n.15 000 asukkaan kaupunki, joka herää eloon kesällä ja turistimäärä moninkertaistaa alueella olevan ihmismassan. Nyt kuitenkin kaupunkiin tutustuminen oli helppoa ja jalkaisin liikkuminen oli varsin mukavaa.
Iltapäivällä lähdimme kiertämään lähialueen vuoristoa autolla ja samalla vierailimme Tennon kylän pienellä paloasemalla. Aseman kalusto oli varsin mielenkiintoista ja se oli räätälöity mm. lähistöllä olevan keskiaikaisen vuoristokylän ja linnoituksen tarpeisiin. Katariina pääsi jopa ajamaan pilottiluonteisesti rakennettua pinoispaloautoa.
Linnoituksella pidetään varsinkin jouluisin todella suuret markkinat. Alue on varsin mutkikas ja siellä on paljon tunnelimaisia rakennelmia. Nämä asiat vaikuttavat paljon alueen turvallisuusratkaisuihin.
Illaksi palasimme paloasemalle ja siellä valmistettiin taas yhteinen ruokailu. Tällä kertaa meille opetettiin paikallisen punaviinirisoton valmistus.
Ruokailun jälkeen oli vuorossa paikallisen nuoriso-osaston harjoitukset. Harjoitukset alkoivatkin taas totutusti luokasta. Siellä esittelimme nuorisolle ja kouluttajille suomalaistan kansanopistojärjestelmää sekä meidän ainutlaatuista Special Rescue -koulutusta. Tämä aiheutti paljon keskustelua ja kyselyä toiminnastamme. Nuoriso puhui englantia huomattavasti paremmin kuin paloaseman vanhempi väki.
Meille esitellyt harjoitukset painottuivat fyysisiin ja motorisiin taitoihin, mutta ohjelmassa nuorilla on paljon muutakin. Nuorison koulutus oli paljon tavoitteellisempaa kuin esimerkiksi suomessa. Koulutukseen otettiin vähintään kymmenen vuotta vanhoja nuoria ja tarkoituksena oli kouluttaa heitä aikuisena operatiiviseen palokuntatoimintaan. Suomessa nuorisotoiminta on tavoitteiltaan aavistuksen laajempaa ja tavoitteena on turvallisuustietoiset kansalaiset. Toissijaisesti suomalainen koulutusmalli tuottaa henkilöstöä operatiiviseen pelastustoimintaan.
Nuorison harjoitusten jälkeen järjestettiin koko palokuntayhteisön yhteiset pizzajuhlat. Suomalaisessa palokunnassa järjestetään jouluisin puurojuhlat ja Italiassa vastaavasti Pizzapartyt. Parhaimmillaan autohallin kahdessa pizzauunissa paistetaan yli kahdellesadalle osallistujalle syötävää koko illaksi. Tällä kertaa osallistujia ei ollut kuin hieman yli kolmekymmentä. Meitä tapaamaan oli tullut alueen pelastusjohtaja, apulaispelastusjohtaja sekä paikallisen aluehallintoviraston ylitarkastaja. Tämä iso kollegio toi meille lahjoja sekä Erasmus+ opettajavaihdon allekirjoitetut todistukset. Italiassa osataan kyllä yhteisöllisyys sekä ruokailun yhdistävä voima.
Isäntämme Romulo kertoi meille myös italialaisesta käytännöstä, jossa rikoksen tehnyt kansalainen voidaan määrä suorittamaan yhdyskuntapalvelusta vapaaehtoiselle paloasemalle. Tähän toimintaan ohjataan vain ”pikkurikolliset”, esim. rattijuopumus, lievä huumausainerikos tai varkaus. Tuomitut suorittavat palvelusta asemalla keskimäärin ½ – 1v. Tässä käytännössä on hyvää se, että suoritettuaan yhdyskuntapalveluksen, tuomitut yleensä jäävät osaksi palokunnan miehistöä. Tällöin he ovat päässeet takaisin kiinni normaaliin elämään ja osaksi yhteisöä.
Ispra 9.-10.11.
Torstaina aamulla meillä olikin aikainen herätys klo 05.00. Jätimme palokunnan taaksemme ja siirryimme autolla EU:n Joint Research Centreen Ispraan. Tämä poikkitieteellinen tutkimuskeskus tuottaa tutkittua tietoa kriiseistä ja turvallisuudesta EU:n päättäjille. Keskuksessa on noin 4500 työntekijää, joista noin 2500 on Isprassa. Keskus tuottaa puolueetonta tietoa. Se ei tee itse tiedolla mitään vaan jakaa sen Euroopan ja maailman päättäjille, joiden on sen perusteella tehtävä poliittisia päätöksiä.
Alueella on oma EU:n ylläpitämä pelastuslaitos. Alueella sijaitsee useita laboratorioita sekä myös kaksi ydinreaktoria. Pelastuslaitos vastaa alueen ja näiden ydinvoimaloiden turvallisuudesta. Isprasta meillä ei ole juurikaan kuvia, koska siellä on kuvaaminen laajasti kiellettyä. Nyt Ukrainan tilanteesta johtuen turvallisuustoimet olivat erittäin tiukat, emmekä meinanneet saada omaa tietokonettamme takaisin tutkimuskeskuksesta.
JRC:ssä työskenteli useita suomalaisia ja siellä oli varsin kansainvälinen meininki. Vierailumme erityisiä kohokohtia oli European Chrisis Management Laboratory, jossa tuotettiin tietoa maailman kriiseistä johtamisen tueksi sekä myös tutkittiin vastaavasti kriisien johtamista.
Saimme erittäin hyviä luentoja eri turvallisuusalan aiheista ja eri yksiköiden esittelyt. Meillä oli mukana pelastuslaitoksen omia uusia työntekijöitä osana heidän perehdyttämisprosessiaan. Kriisijohtaminen oli jaettu Ilmaston muutoksen ja luonnonmullistusten mukaan erilaisiin osa-alueisiin, kuten kuivuuteen, myrskyihin, tulviin maanjäristyksiin tulivuoren purkauksiin, tsunameihin ym.
Vierailimme laitoksen Medical Centerillä ja saimme siellä kattavan luennon radioaktiiville aineille altistuneen henkilön hoitamisesta sekä hänelle tehtävistä laboratoriokokeista. Alueen palopäällikkö piti meille esitelmän kansainvälisestä pelastustoiminnasta ja kertoi meille toiminnastaan Kongossa palopäällikkönä YK komennuksella. Tutustuimme myös tutkimuskeskuksen tämänhetkiseen ylpeydenaiheeseen ali ajoneuvojen päästömittauslaboratorioon. Laboratoriosta on lähtöisin mm. Volkswagenin päästöhuijausskandaali 2015.
Osallistuimme tutkimuskeskuksen turvallisuuden vuosisuunnitelman mukaiseen evakuointiharjoitukseen. Kaikissa rakennuksissa on turvallisuusvastaava, joka vastaa rakennuksen ja sen sisällä olevien henkilöiden turvallisuudesta. Jokaisessa rakennuksessa on automaattinen hälytysjärjestelmä ja kulkulupien ja tunnisteiden perusteella vastaavan tulisi tietää rakennuksessa olevien henkilöiden määrä. Hälytyksiä on tutkimuskeskuksen alueella kahdenlaisia: Evakuointi eli rakennuksesta poistuminen ennalta määritellylle kokoontumispaikalle. Toinen hälytys on “pysy sisällä”. Tämä hälytys ääni soi, jos alueella olisi esim. joukkoampuja tai muu vastaava poikkeustilanne. Sisällä pysymisen kehoite voi olla myös onnettomuudesta johtuva vaarallisen aineen altistusriski ulkotiloissa esim. CBRNE = kemiallisten aineiden, biologisten taudinaiheuttajien, radioaktiivisten aineiden, ydinaseiden tai räjähdysaineiden uhka.
Evakuointiharjoitus osoitti, ettei elektroninen kulunvalvonta ole ideaali, koska rakennuksesta löytyi sinne kirjautumaton henkilö, joka oli oikeaoppisesti poistunut kokoontumispaikalle. Evakuointiharjoituksessa pidettiin rakennuksen henkilöstölle samalla keskustelutilaisuus turvallisuuden osalta sekä käytiin edellisessä harjoituksessa ilmi tulleet puutteet.
Vierailumme päätteeksi pidimme paloasemalla vuorossa oleville palomiehille luennon Special Rescue -toiminnasta ja erityisryhmien turvataitokoulutuksesta. Luennolle oli kutsuttu myös muuta tutkimuskeskuksen henkilöstöä, mutta ajankohta oli huono.
Lauantaina 11.11.
Lauantaiaamuna oli ohjelmassa enää auton palautus lentoasemalle Milanossa. Sitten lensimme Milanosta Helsinkiin ja palasimme Interrailin viimeisen käyttöpäivän mukaisesti junalla lentokentältä Vammalaan.
Kotimatkalla junassa, Tampere -Vammala, sattui vielä hauska yhteensattuma. Vieressämme istui opettaja porilaisesta koulusta. Hän oli ollut keväällä Italiassa Erasmus+ -vaihdossa tutustumassa pienten lasten erityisopetukseen. Siinä sitten junassa vaihdettiin kokemuksia heti tuoreeltaan 😊.
Liikkuvuusjakson tavoitteiden toteutumisen arviointi
Opiston tuntiopettajien digitaitojen kehittäminen osaksi opettajan perustaitoja
Matka vahvisti digitaitojamme erityisesti sosiaalisen median käytössä. Markku ei ollut aiemmin käyttänyt Instagramia, joten se oli melko uutta hänelle. Sosiaalisen median päivitysten tekeminen ei tiukan aikataulun johdosta onnistunut niin hyvin kuin oli aluksi tarkoitus. Sosiaalisen median käytöstä olisi kannattanut olla valmiiksi tehty viestintäsuunnitelma, jota olisi sitten matkan aikana vain toteuttanut.
Digitaidot kehittyivät matkaa suunnitellessa sekä lippuja ja varauksia tehdessä.
Hakevan ja tukevan toiminnan kehittäminen
Special Rescue -toiminta on kohdennettu henkilöille, joilla on kaikkein heikoimmat perustaidot ja joiden tavoittamisessa on opistolla haasteita. Tavoitteenamme oli matkan aikana saada lisää ideoita ja keinoja, joilla voimme jatkossa saada uusia erityisiä mukaan toimintaan/opiston kurssille. Ajattelemme, että matkasta raportointi esim. opiston facessa, lisää tietoisuutta toiminnastamme ja jo sitäkin kautta lisää kysyntää.
Saimme matkalla todeta, että saamme täällä Suomessa olla tyytyväisiä kansalaisopistojen toimintaan. Italiassa erityisryhmät harrastavat liikuntaa, mutta muista mahdollisuuksista emme saaneet tietoa. Suomessa harrastusmahdollisuudet ovat paljon laajemmat. Tässä nimenomaan opistot ovat tärkeässä asemassa, koska opistot tarjoavat erityisryhmille nimenomaan muuta toimintaa kuin urheilua.
Emme saaneet matkalla uusia keinoja, joilla voimme saada uusia erityisiä mukaan toimintaan, mutta saimme vahvistusta sille, että oma tapamme toimia on melko hyvä. Jaamme Facebookissa tietoa toiminnastamme ja infoamme paikallisia toimijoita ihan henkilökohtaisesti soittamalla, esim. nyt kun alkamassa on uusi Special Rescue -osasto tammikuussa. Matkan aikana tekemämme päivitykset opiston Faceen ja Instaan sekä päivitykset Illon VPK:n ja Special Rescue -osaton facessa ovat aiheuttaneet sen, että Spessujen someseuraajat ovat lisääntyneet.
Eurooppalaisen identiteetin ja globaalin vastuun vahvistaminen
Tavoitteenamme oli tutustua italialaiseen palokuntakulttuuriin ja -yhteisöön. Tavoitteena oli päästä tutustumaan heidän tapaansa kouluttaa vapaaehtoisia palokuntalaisia ja verrata toimintatapoja omiimme. Tavoitteenamme oli verkostoitua ja saada uusia kontakteja. Tavoitteena oli myös kontaktoitua mahdollista omien opiskelijoidemme Erasmus+- vaihtoa varten.
Tämä tavoite toteutui yli odotusten. Meidän otettiin yhteisöön heti sydämellisesti vastaan. Meille suunniteltu ohjelma oli monipuolinen ja erittäin antoisa. Itse harjoitusten lisäksi parasta antia oli palokuntalaisten kanssa käydyt keskustelut kulttuuriemme erilaisuuksista ja samankaltaisuuksista. Verkostoituminen onnistui siinä määrin hyvin, että meille jäi sellainen tunne, että jos joskus haluamme palata, olemme erittäin tervetulleita. Meidän toivotettiin tervetulleiksi myös ensi kesänä Special Rescue -osaston kanssa, jos niin haluamme.
Erityisoppilaitoksessa tavoitteenamme oli tutustua heidän toimintatapoihinsa erityistä tukea tarvitsevien opetuksessa ja integraatiossa. Vastavuoroisesti kerroimme heille omista kokemuksistamme ja toiminnastamme. Vierailu erityisoppilaitoksessa avasi silmiä palvelujärjestelmän erilaisuuden suhteen. Opiskelujen jälkeen meillä erityistä tukea tarvitsevat henkilöt itsenäistyvät ja alkavat elää omaa elämäänsä siinä missä muutkin samanikäiset. Italiassa tällaista kulttuuria ei ole. Myös koulujärjestelmä on erilainen. Italiassa ei ole lainkaan erityiskouluja ja -oppilaitoksia, vaan valtion taholta on tullut määräys, jonka mukaan kaikki oppilaat opiskelevat samoissa kouluissa. Suomessa meillä opetus on vielä eriytettyä.
Oppilaitoksen opettajat olivat vaikuttuneita Special Rescue -toiminnastamme. Totesimme yhdessä, että meidän olisi pitänyt mennä sinne viikoksi kouluttamaan heidän oppilailleen turvataitoja. Myös oppilaitos toivotti meidän tervetulleeksi takaisin, koska tahansa. Spessujen kanssa tai ilman…
Yksi tavoitteemme oli vahvistaa omaa kielitaitoamme ja antaa rohkeutta puhua englantia. Viikko antoi varmuutta siihen, että meidän kielitaitomme on riittävä siihen, että maailmalla pärjää. Varmuus ja rohkeus lisääntyi viikon aikana. Englannin kielen puhuminen sujuvoittui loppuviikkoa kohden.
Kuvat ja teksti: Markku Salminen ja Katariina Ristimäki
Tutustu Special Rescue kursseihin opistolla klikkaamalla tästä.