PEPPI KURKIOJA / ALAKOULU

Elon-ilo

Hei, oon Eric 11v. Mä asun tyhjällä kadulla talossa 34b. On sateinen päivä. Mun vanhemilla näyttää olevan yksi tuhannesta riidasta meneillään, ne riitelee lakkaamatta.

Mulla on myös isosisko, se asuu laitoksella koska se on itsetuhoinen. Se tulee meille joka kolmas viikko koko viikoksi. Äiti ei oikeastaan tykkää siitä, siksi se tulee meille niin harvoin.

Mun isä on alkoholisti ja äiti herkkähermoinen, se suuttuu mulle koko ajan. Isää ei kiinnosta mun tekemiset. Se on juoppo ja se välittää vaan itsestään.

Mitä jos kertoisin vähän mun halloweenista. Heräsin 7.00 kouluun. Puin päälle.

7.35 lähdin kouluun näin kauniin kanin metsän reunassa. Se oli kaunein näkemäni kani, se oli lumenvalkoinen.

8.10 saavuin kouluun, olin myöhässä. Opettaja kysyi miksi olin taas myöhässä. Selitin, että jäin katsomaan kaunista lumenvalkoista kania. Opettaja ei ottanut tuota syyksi ja passitti minut omalle paikalleni, istuin hiljaa loppu tunnin.

13.00 pääsin pois koulusta. Olin kävelemässä kotiin ja toivoin näkeväni sen saman kanin, en nähnyt, ehkä sekin käy koulua. Toivoin näkeväni sen pian.

Olin päässyt jo kotiin kun tajusin että siskoni tulisi tänään kotiin, hypin iloisesti ympäri eteistä kunnes äiti huusi että älä hypi enää. Menin heti suunittelemaan siskoni ja minun aave asuja.

16.00 siskoni tuli kotiin. Hän pyysi minua auttamaan kassien kanssa. Vein ne mun huoneeseen, näytin asumme bileitä varten, sisko oli innoissaan!

17.00 lähdettiin bileisiin. Matkalla sinne näin taas sen saman kanin. Mietin, että se mahtoi päästä koulusta.

Meillä oli tosi hauskaa juhlissa! Elämäni menee aina huonoon suuntaan mutta arvostan pieniä hyviä hetkiä.

Tästä näät kuinka elämä voi olla niin epäonnekasta mutta silti pystyy löytämään hyviäkin puolia.

Elämässä on niin paljon iloa ja nautintoa! Rakastan lukea kirjoja sateisena päivänä ja rakastan mun siskoa. Ole positiivinen elämän suhteen, koska sulla on vain yksi mahdollisuus, nauti siitä! Jokaiselta löytyy aina edes vähän elämän iloa.

OSCAR LINDROOS/ YLÄKOULU

Elo-ilo

Olipa kerran suru, joka eli ihmisessä. Surun veljekset masennus, viha ja pelko muuttivat sen mukana. Suru kasvoi ihmisessä päivä päivältä, tuli vahvemmaksi ja sai vain enemmän valtaa ihmisessä. Samalla myös sen veljet kasvoivat jatkuvaa vauhtia. Pikkuhiljaa muita asukkaita kuoli ja lisää surun pikkuserkkuja muutti ihmiseen. Ihminen alkoi pelätä sosiaalista kontaktia ja katkeroitua. Häneen muutti myös useita fobioita, jotka vain pahensivat masennusta ja surua. Ihmisen sosiaaliset taidot heikkenivät ja hän alkoi viettää entistä enemmän aikaa kotonaan.

Tätä jatkui ja jatkui, kunnes eräänä päivänä ihminen löysi elämäänsä asian, joka muutti hänet kokonaan.

ILO

Se oli ollut jo lähes kuolinpedillä, mutta nousi ja toi kaikki ystävänsä mukanaan.

Ihmisessä alkoi sota, jossa masennus vallitsi, mutta ilo oli saanut jo sen verran voimaa, että se kasvoi koko ajan ja nopeasti. Ilo täytti ihmisen ja suru pieneni ja heikkeni päivä päivältä. Ihminen jätti asiat, jotka toivat ja kasvattivat pahaa oloa. Ihminen keskittyi siihen mikä oli hyvää.

Ihmisen elämä muuttui täysin. Kohta suru oli enää olkapäällä oleva pieni hahmo, joka koitti sabotoida ihmisen elämää, mutta sillä ei ollut enää valtaa. Ihmisen aivot ovat kuin kartano, jossa elää kaikki ihmisen tunteet ja olotilat. Suru oli nyt häädetty takapihalle kaivamaan hautaa itselleen.

Yleensä ihminen luulee olevansa mielensä vankilassa, mutta jossakin kohtaa tajuaa, että avaimet ovat koko ajan olleet omassa kädessä. Eri mahdollisuudet ovat ovia ulos pahasta olosta, mutta ovia on olemassa myös vain syvempään ahdistukseen. Avainnipussa on avain joka oveen, mutta ihmisen kädessä on päätös siitä, minkä oven avaa ja minkä lukitsee tuplalukolla ja kettingeillä. Asioita voi katsoa siitä näkökulmasta, minkä valitsee ja se muuttaa ihmisen koko maailmankatsomusta. Voit valita, mitä teet ja sanot ihmisille. Kaikki on juuri sinun kädessäsi ja päätösvaltasi alla.

Mikä pelasti ihmisen? Se jää sinun pohdittavaksi.