ALAKOULU / VEERA MÄKI-LAURILA: YKSINÄISYYDEN LOPPU
Kerroin vitsin ja nauroin sille.
Lakkasin kynnet ja kuvittelin meneväni juhliin.
Ostin auton ja kuvittelin että haen sillä ystäväni.
Tajusin ettei minulla olekaan ystäviä, joten lähdin kotoa ja olin ihmisille ystävällinen.
Autoin nostamaan pudonneen hanskan
Annoin vähän lisää rahaa, että hän sai ostettua ostoksensa
Tarjosin suojaa sateenvarjoni alta
Huomioimalla ja auttamalla sain ystäviä ja huomasin olevani onnellisempi kuin koskaan.
Tajusin myös, että ei ole väliä onko ystävä varakas, varaton tai erilainen kuin muut.
Jos on ystävä, joka on rehellinen ja kiltti – vain sillä on väliä.
Tajusin, että voin itse myös paremmin, kun on kavereita joiden kanssa olla yhdessä tiimi.
Kuinka helppoa aluksi olikaan olla yksin, mutta kyllä kaikki on paremmin – yhdessä.
YLÄKOULU / HENNA LUHTANEN: HYMYSUU
Me kaikki
Me kaikki
Kaikki me
olemme
Nauramme
laulamme
olemme
Kaikki me
olemme
omia itsejämme
Kuin karkit,
jotka ovat
tarttuneet
toisiinsa
jokainen erilainen
omanlainen
mutta yhdessä silti
samanlainen
Värit
valot
äänet
taitoa vaativat
yhdessä
laulavat
ja lämpöä hehkuvat
Mitä ikinä haluat
se tee
yhdessä tai yksin
miten tää menee
Kuin kivet meren pohjassa
Hiekat hiekkarannalla
ja lehdet palmupuiden
tämän mietin ja sen kirjoitin
Yö ja päivä
aurinko ja kuu
valo ja pimeys
yhdessä antavat
hymysuun
Laulava sydän mun mietteitä
kertoo
tämän otan
ja jaan sen
yhteyden
yhdessä rakkauden.