Ummikkona ulkomailla -kurssi matkasi maitse Italiaan

Sastamalan Opiston Erasmus+ -akkreditoinnin mahdollistama opiskelijoiden ryhmäliikkuvuusjakso Ummikkona ulkomailla - Elinikäistä oppimista matkailuin keinoin matkasi syksyllä 2023 vihreästi junalla Italian Udinessa sijaitsevaan opiston yhteistyöoppilaitokseen Università delle LiberEtà FVG. Kurssille osallistui kuusi kurssilaista. Opettajina toimivat Anni Rainio ja Outileena Uotila.

Tutustu kurssilaisten oppimispäiväkirjaan:

Valmistautuminen lähitapaamisilla Sastamalassa sisälsi tutustumista toisiimme, ryhmäytymistä, oman matkan suunnittelua, matkan valmistelua, matkaohjelman hiomista, Interrail-korttiin tutustumisen, videoyhteyden Udineen, pakkaamisen suunnittelua sekä englannin kielen tunteja. Osallistuimme myös Kestävää ja hyvää elämää -hankkeen pilotointiin, käymällä Erätauko-menetelmällä keskustelun aiheesta Kokemus yhteydestä.

Sunnuntai 8.10. 

Laukku tuli pakattua kymmenen kertaa, lukittua ja avattua. Jännitystä oli ilmassa. Junan lähtöaika 16.59 oli tosi hyvä, niin ei tarvinnut herätä aikaisin ja sai hermostua rauhassa. Kaikille ryhmäläisille junamatka Sastamalasta Turkuun oli ensimmäinen kerta. Laivallamme Viking Gracella oli sopivasti väkeä ja pääsimme sujuvasti syömään buffet-illallisen.

Maanantai 9.10. 

Olimme Tukholmassa aamuvarhain. Bussi ajoi rautatieasemalle, jossa nautimme rauhallisen aamupalan ja ostimme eväät junaan. Junassa Tukholmasta Kööpenhaminaan kuulimme Leenan muistelmat (kieli, historia, tavat) Ruotsin tapahtumista 1970-2000. Junan ikkunasta nähtynä mieleen jäivät: Tukholman seudun kalliot, Scanian tehtaat, Skånen viljelysseutu, kauniit talot, neliön muotoiset pihapiirit ja Juutinrauman silta sekä Turning Torso -talo Malmössä.

Kööpenhaminan upealla päärautatieasemalla ostimme lisää eväitä ja vaihdoimme Hampurin junaan. Neljän ja puolen tunnin junamatka tuntui hyvässä seurassa lyhyeltä. Kuulimme myös Tuulalta esitelmän italialaisesta ruokaetiketistä.

Hampuriin pääsimme iltakahdeksalta. Asema oli valtava, toisten mielestä se oli ostoskeskustyylinen, toisten mielestä tunnelma oli vähän pelottava. Väkeä oli tosi paljon. Hampurissa pelasimme Laiva on lastattu -sanapeliä ajankuluksemme. Juuri ennen kuin nousimme yöjunaan, junan laituri vaihtui, koska junia oli myöhässä. Onneksi olimme hereillä ja huomasimme laiturin vaihdoksen. Ruotsista Müncheniin kanssamme samoissa junanvaunuissa matkusti mukava ruotsalaisnainen. Yöjunassa meitä piti hereillä kopassaan maukunut kissa. Lopulta matkustaja kissoineen lähti vaunusta ja vaunu hiljeni. 

Tiistai 10.10. 

Müncheniin saavuimme aamu kuudelta yllättävän pirteinä. Asemalla söimme aamupalan ja teimme yhteisen aamujumpan. Huomioimme, että Saksassa kaikki opasteet olivat vain saksan kielellä.

Nousimme eväinemme Itävallan Villachiin menevään aamujunaan ja kuulimme Vernerin esitelmän alppisopuleista (lat. marmota marmota). Ikkunasta ihailimme hienoja ”mäkiä”, kirkkojen runsautta, turkoosia vettä, linnoja ja kyliä. Näimme myös kivisiä kaarisiltoja ennen Villachiin saapumista.

Villachissa lähdimme tutustumaan kaupunkiin ja syömään. Heti asemalla lämpö tulvahti vastaan. Saimme lounaspaikassa hyvän palvelun ohessa neuvoja kaupunkiin tutustumiseen. Villach oli siisti, rauhallinen, hiljainen, kukin, sateenvarjoin, eriväristen lampunvarjostimin koristeltu kaupunki kävelykatuineen. Poikkesimme kirkossa ja pelasimme aukiolla ”tuolipeliä”. Jäätelöllä poikettiin myös ja olimme onnellisia neljän tunnin vierailullamme.

Iltapäivällä oli viimein junamatkaosuus Udineen. Suuret huiput näkyivät vielä toistamiseen. Christer esitelmöi meille junassa setämiehistä.

Keskiviikko 11.10. 

Aktiivinen päivä Università delle LiberEtàssa!

Aamu alkoi jumpalla ja englannin kielen tunnilla. Ennen lounasta annoimme tuliaisemme isäntäoppilaitoksemme henkilökunnalle. Lounaan jälkeen oli vuorossa pilatestunti, tanssitunti ja virkkauskurssi. Päivä oli rankka, mutta silti palkitseva ja hyvä.

Hieno kokemus oli englannin kielen tunnilla keskustelu pienryhmissä paikallisten opiskelijoiden kanssa mm. revontulista ja poroista. Opimme keskustelussa myös hyvän italialaisen ruoan ja saimme tietoa Venetsian arkkitehtuuribiennaalista. Henkilökunta ja opiston kurssilaiset olivat ystävällistä porukkaa. 

Torstai 12.10. 

Aloitimme päivän omatoimisella aamujumpalla opiston pihalla. Olimme koko aamupäivän Carmen Romeon kudontakurssilla. Esittäydyimme jokainen parilla lauseella itsestämme kertoen (melkein kaikki). Kudontakurssilla opimme kierrätyksestä ja termin up-cycling, mikä tarkoittaa hyödyttömän materiaalin käyttöä niin, että sen arvo nousee ja laatu on alkuperäistä parempi. Opistolla oli pieniä, helposti liikuteltavia pöytäkangaspuita, toisin kuin meillä Sastamalassa. Tutustuimme myös lautanauhan kutomiseen Outileenan johdolla.

Söimme lounaan paikallisten suosimassa Osteria alla Ghiacciaia ravintolassa vanhassa Udinessa ja juhlistimme Annin syntymäpäiviä. Iltapäivänä kuulimme Udinen historiasta oppaaltamme Elenalta ja kävelimme vanhassa Udinessa ja ihailimme näkymiä kukkulalta.

Perjantai 13.10. 

Aamulla osallistuimme ompelukurssille, jossa nähtiin kaavoituksen tekemistä. Osallistuimme Mariannan Show Cooking -kurssilla. Teimme ja nautimme mangoldi -kasvispastaa, fenkolipyöryköitä ja minttu-avokadopestoa, porkkana-appelsiini-granaattiomena-salaattia ja kurpitsa-suklaamuffinsseja. Opimme, että extra virgin oliiviöljyä voi käyttää paistamiseen. Marianna on hyvin sydämellinen, lämmin ja läsnäoleva ihminen, yhteinen lounas oli myös hieno tapa juhlistaa Tanjan nimipäiviä. Hyvän ilmapiirin ja herkullisen ruoan lisäksi jäimme ihmettelemään kertakäyttöasioita, joilla söimme. Tosin meille kerrottiin, että astiat ovat kompostoituvia, ehkä maissi- tai kookoskuidusta tehtyjä.

Kokkauskurssilta jatkoimme etnografiseen museoon Carmenin opastuksella. Mieleen jäivät puunaamiot ja reliefit, kellot ja kouluosasto.

Päivällinen nautittiin Udinen puistoon pystytetyllä Food truck -festivaalialueella. Festareilla soi hyvä musiikki, mieleen jäi se, että paikalliset juhlivat perheidensä kanssa myöhään iltaan. Lapset tanssivat ja viihtyivät selkeästi mukana. Tutustuimme myös paikallisiin lammasvartaisiin, arrosticiniin. Mieleemme kaupungista jäi autojen pienuus ja parkkipaikkojen vähyys. Huomioimme syrjäkaupungin epäsiisteyden ja roskien kierrätyksen vähyyden.

Lauantai 14.10.

Sanoimme hyvästit Udinelle ja lähdimme aamujunalla Venetsiaan. Asemalla Outileena kertoi tunnetuista italialaisista ja suomalaista, joilla on yhteys toistensa maihin. Junassa Anni kertoi teatteri commedia de ´ll artesta. 

Venetsiasta öysimme rauhallisen ja hyvän ravintolan sivukadulta. Menimme laivalla San Marcolle, jossa imeydyimme labyrinttiin, tuhansien turistien joukkoon. Kaikkialla oli myyjiä, naamioita ja käsitöitä. Arkkitehtuuri teki vaikutuksen. Havaitsimme, että vierailemiemme kaupunkien vanhat keskustat ovat hienoja ja pienehköjä, mutta syrjemmällä on ränsistyneempää ja epäsiistimpää. Christer piti esitelmän metsäsuomalaisista päivällisen lomassa.

Sunnuntai 15.10. 

Aamu alkoi muistorikkaalla aamiaisella, meluisan, huonosti nukutun yön jälkeen. Linja-autossa lentokentälle Outileena lausui Venetsian ihmisvilinän innoittamana Sarkian Ihmismeressä -runon. Kentän pihalla Tiina piti esitelmän mehiläispesän antimista maistiaisineen. Aluksi lento pelotti, koska kone tärisi ja heittelehti, mutta onneksi meno tasaantui myöhemmin. Koko matkamme ajan sää oli ollut kesäisen lämmin ja aurinkoinen, mutta koneeseen noustessamme Italian taivas alkoi itkemään.

Helsinkiin päästyämme jaoimme juhlallisesti LiberEtàsta saamamme kurssitodistukset. Tikkurilasta Tampereelle matka sujui hyvin, muistelimme matkaa, juttelimme, nauroimme ja leikimme kyy, kyy, tsokkia. Muutkin matkustajat kuulivat kokemuksistamme ja nauroivat mukana. Tampereella yksi rahapussi unohtui junaan, mutta konduktöörien ja Outileenan nopealla toiminnalla saimme unohtuneen pussin takaisin omistajalleen vielä samaan junaan. Konduktööri sai raikuvat aplodit.

Ryhmän kommentteja:
”Maltti on valttia.”
”Pizza on parasta.”
”Aina oppii jotain uutta.”
”Tekemällä oppii.”
”Kaveria ei jätetty.”
”Italiassa on maailman parasta jäätelöä.”
”Taiteltu calzone pizza jäi mieleen."
”Italialaisten reaktiot ovat välillä hyvin tunteikkaita ja suurieleisiä.”

Teksti ja kuvat: Kurssilaiset ja opettajat Anni Rainio ja Outileena Uotila

Ummikkona ulkomailla - Elinikäistä oppimista matkailun keinoin

• Ummikkona ulkomailla -kurssien tavoitteena on elinikäisen kulttuurioppimisen vahvistaminen, kehittää osallistujan kykyä toimia kansainvälisesti, parantaa ryhmässä toimimisen taitoja ja antaa valmiuksia itsenäiseen matkustamiseen. Kurssi tutustuttaa osallistujia kestävämmän matkustamisen muotoihin.
• Kurssin kohderyhmänä ovat Euroopan komission rajauksen mukaisesti aikuiset (yli 18-vuotiaat), joilla on muita vähemmän mahdollisuuksia kansainväliseen toimintaan.
• Ummikkona ulkomailla -kurssi koostuu neljästä lähitapaamisesta Sastamalassa, vihreän matkustamisen keinoin tehtävästä liikkuvuusjaksosta sekä palautetapaamisesta. Kurssiin kuuluu kieli- ja kulttuurivalmennusta, perehtymistä vihreän matkustamisen käytäntöihin ja periaatteisiin, verkkotapaaminen vastaanottavaan organisaatioon sekä ryhmäytymistä.
• Syksyn 2023 liikkuvuusjakson tavoitteet toteutui ryhmän arvion mukaan hyvin. Junalla matkustaminen tuki kaikkea oppimista ja ryhmäytymistä. Kurssi vahvisti ja opetti uskallusta lähteä ulkomaille ja ottaa rohkeasti kontaktia ulkomaalaisiin. Liikkuvuusjakso kehitti kielitaitoa ja lisäsi ymmärrystä eri kulttuureista.