Ummikkona ulkomailla -kurssi Saksan Chemnitzissä

Sastamalan Opiston Erasmus+ -akkreditoinnin mahdollistama opiskelijoiden ryhmäliikkuvuusjakso Ummikkona ulkomailla - Elinikäistä oppimista matkailuin keinoin matkasi keväällä 2025 Euroopan kulttuuripääkaupunkiin Chemnitziin Saksaan. Menomatka tehtiin junalla ja paluumatka osin lentäen opiston yhteistyöoppilaitokseen Volkshochschule Chemnitziin. Kurssille osallistui seitsemän aikuisopiskelijaa ja kaksi avustajaa. Opettajina toimivat Outileena Uotila ja Heidi Kaartokallio.

Tutustu kurssilaisten matkapäiväkirjaan:

Lähtöpäivä 29.3. 

Pakkaaminen oli vaikeaa, mutta jälkikäteen huomasimme, että tavaraa oli liikaa mukana. Pienempi kassi olisi riittänyt ja vähemmällä tavaralla olisi ollut helpompi kulkea junissa ja muutenkin. Kaikkia jännitti lähteminen, mutta kaikki olivat ajoissa asemalla. Erityisesti Sirkkaa ja Marttia jännitti, koska avustaja tuli aika myöhään hakemaan junalle.

Tutustuimme ennen matkaa Rail planner-sovellukseen ja opimme käyttämään sitä matkan aikana. Välillä käytössä oli hiukan hankaluuksia, mutta aina saimme ladattua oikean matkan ennen konduktöörin tuloa. Interrail toi joustoa aikatauluihin ja toimi hyvin. Ekologisuus ja maisemat on iso etu junalla matkustaessa.

Matkapäivä 30.3.

Bussimatka Tukholman halki oli jännittävä. Tunnelit ja korkealla menevä tie pelotti. Aamupalalla Tukholman asemalla puhuimme vähän ruotsia ja löydettiin hyviä eväitä. Aseman vessa oli siisti ja käytäntö, että vessassa on virkailija, oli uusi kokemus.

Maisema eteläisessä Ruotsissa oli kovin erilainen kuin Suomessa. Oli paljon kumpuilevaa kulttuuriympäristöä: katajia, laitumia, kiviä ja kiviaitaa. Ihan etelässä ennen Tanskaa, maisema muuttui ihan tasaiseksi. Etelä-Ruotsissa oli myös kauniita taloja, jotka olivat hienoja ja koristeellisia. Katot olivat mm. mansardikattoja ja niissä oli erilaisia kaaveleita. Kaunis sää suosi matkantekoa ja maisemien seuraamista.

Henna kertoi meille ruotsalaisesta matemaatikosta. Arne Beurling oli matemaatikko, joka pystyi murtamaan toisen maailmansodan aikana saksalaisten salauksen, talvisodan aikaan myös venäläisten salauksen. Kun viestit menivät tuolloin kaukokirjoitinkaapelia pitkin, Beurling osasi kuunnella sitä ja ymmärtää sen sisällön.  Hän selvitti etukäteen myös operaatio Barbarossan.

Juutinrauman sillan ylitys oli mielenkiintoinen. Näimme laivoja, aavaa merta ja paljon merituulivoimaa. Ihmettelimme, miten mereen rakentaminen onnistuu.

Tanska oli tosi tasaista. Talot olivat selkeälinjaisempia ja yksinkertaisempia kuin Ruotsissa, räystäät puuttui taloista lähes tyystin. Tanskassa näkyi tuuli- ja aurinkovoimaloita tosi paljon. Kööpenhaminan asemalla Kaisa puhui rohkeasti ruotsia ja jutteli lapsiperheen kanssa. Kun ruotsin sanat loppuivat, niin vaihdettiin sujuvasti englanniksi. Erityisesti mieleen jäivät lapset Vilma 3v ja Wiljam 3kk. Söimme lounaan asemalla, vaihtoaika oli jälleen aika lyhyt. Junamatkat (n. 6 h + 5 h) menivät yllättäen nopeasti maisemia seuraten ja hyvässä seurassa. Saksan puolella aurinkovoiman määrä herätti huomiota ja lampaat, jotka söivät ruohoa aurinkopaneelien väleissä. Rendsburgin rautatiesilta oli mieleenpainuva erikoisuus. Hampurin asemalla oli menoa. Kodittomuus ja vähäosaisuus vaikutti tunteisiin. Hotelli oli lähellä ja lepo tuli tarpeeseen.

Matka- ja ohjelmapäivä 31.3.

Rauhallinen aamu ja hyvä aamupala Hampurissa. Junamatkustus jatkui Leipzikin kautta Chemnitziin. Matkalla Sirkalle jäin mieleen Lu Wittenberg, joka toi mieleen Martti Lutherin. Totesimme, että pyörätuolin kanssa matkustus onnistuu, kun on avuliasta matkaseuraa ja kun pystyy kuitenkin vähän liikkumaan jaloin. Joihinkin juniin pystyi menemään suoraan laiturilta pyörätuolilla, muttei kaikkiin.

Chemnitzissä majoittauduimme Chemnitzin Biendo-hotelliin. Illansuussa tapasimme Volkshochschulen väkeä illallisen merkeissä Raatihuoneen kellariravintolassa. Ruoka oli todella hyvää ja hienostunutta. Annokset olivat kauniita. Tarjoilija jäi mieleen. Matkan jälkeen todetiin, että Raatihuoneen kellari oli paras ravintola matkallamme.

Ohjelmapäivä 1.4.

Päiväohjelma alkoi lämpimällä vastaanotolla Volkshochschulessa. Henkilökuntaan kuuluva Manuela kertoi opiston toiminnasta ja tutustuimme myös opiston käytävänäyttelyyn, joka kertoi naisen asemasta. Mieleen jäi erityisesti se, kuinka länsi-saksalaiset naiset olivat kotona ja hoitivat lapset, itä-saksalaiset naiset tekivät 42 h/vko töitä ja hoitivat sen jälkeen kodin ja lapset. Toisaalta nykyään ihannoidaan Itä-Saksan aikaa, jolloin kaikilla oli töitä ja kaikilla niukka toimeentulo ja perheet pysyi koossa.

Jakaannuimme kahteen ryhmään ja osallistuimme kahdelle eri englannin keskustelukurssille. Keskustelimme Suomesta ja tutustuimme paikallisiin opiskelijoihin. Aprillipäivän rupikonna ja etanavitsi jäi mieleen sekä opettajan reippaus innosti. Mietintään jää, pitäisikö osallistua Sastamalan opiston englannin keskustelukurssille. Kurssien jälkeen söimme lounaan opiston väen kanssa paikallisessa luomulounaspaikassa ja kävelimme pienen kaupunkikierroksen oppaidemme kanssa. Raatihuone oli hieno nähtävyys, jossa yhdistyi Chemnitzin taide ja historia.

Pieni tauko ohjelmassa mahdollisti kaupoilla käynnin. Illalla menimme raitiovaunulla vanhalle ratikkavarikolle, jossa osallistuimme taidenäyttelyiden avajaisiin. Näyttelyiden teemana oli naisten asema eri tavoin. Mieleen näyttelytilassa jäi myös lattiassa oleva, lasilla katettu palopommi, joka oli sota-aikana osunut halliin ja remontin yhteydessä löytynyt paikalta. Pääsimme myös opastetulle vierailulle ratikkamuseoon. Opastus oli innostava. Tunnelma oli nostalginen ja vierailu kaikin puolin kiva. Sota ja sen seuraukset tulivat usein esille matkallamme. Illalla kävimme kokemuskeskustelua hotellin oleskeluhuoneessa.

Ohjelmapäivä 2.4.

Päivä alkoi erilaisilla aktiviteeteilla opistolla. Olimme saaneet valmistavalla kurssilla etukäteen valita itseämme kiinnostavat Volkshochschulen kurssit. Sirkka, Pentti, Harri, Hannele ja Heidi osallistuivat Saksan kielen kurssille. Opimme joitakin sanoja muistipelin avulla. Opettaja oli taitava opettamaan eritasoisia oppijoita. Henna, Sirpa ja Martti ottivat osaa hathajoogaan. Sirpan esitelmän myötä opimme, että jooga parantaa kuntoa, lisää joustavuutta, vähentää stressiä ja edistää henkistä hyvinvointia. Jooga on peräisin Intiasta 5000 vuoden takaa. Marttia jooga alkoi pyörryttää, Sirpaa jooga taas rauhoitti ja Hennan mielestä jooga oli yllättävän hidasta. Kaisa ja Eija tekivät kahden tunnin taidekävelyn Outileenan kanssa. Näimme sorsia ja muita lintuja, katumaalauksia ja talojen seinille maalattuja muraaleja. Maisemat olivat mahtavat.

Lounas nautittiin hotellin viereisessä pitseriassa. Ohjelma jatkui Andreaksen johdolla ja ratikan kyydillä Made in Sachsen muotoilunäyttelyyn. Siellä saimme opastuksen ekologisesta muotoilusta ja tutustuimme saksilaiseen perinnekäsityöhön, kuten puiseen ”pähkinänsärkijäukkeliin”. Näyttelyn nippusidemekko, vanerituoli, kierrätyssoittimet ja narusta tehdyt polkupyörän pinnat tekivät vaikutuksen.

Näyttelyn jälkeen halukkaat menivät uimaan, upeaan 1930-luvun Bauhaus-uimahalliin. Osa ryhmää vietti vapaa-aikaa kävellen kaupungilla. Opimme, että osalla ryhmäläisiä ei suomalainen puhelinliittymä toiminut, eikä paikallisen prepaid-liittymän käyttäminen onnistunut ilman rekisteröitymistä. Päivällinen nautittiin paikallisessa panimoravintolassa.

Opimme, että pitää huolehtia omista tavaroista ja juomista ja suunnasta, minne olemme menossa. Ainoastaan kaverin suuntavaistoon ei aina kannata luottaa.

Ohjelmapäivä 3.4.

Sirkka lähti reippaana yksin Beatrix Schmidthin englannin kurssille. Kurssilla käsiteltiin tunnin ajan Suomeen liittyviä asioita. Erityisesti Sirkka kertoi juhannuksestamme. Martti kävi tutustumassa kaupunkiin kävellen. Mieleen jäi erilainen arkkitehtuuri. Muut ryhmäläiset osallistuivat  hathajoogaan. Sirpalle, Harrille, Pentille, Heidille ja Outileenalle tuli hyvä fiilis joogasta. Joogatunti oli meistä useimmille ensimmäinen kokemus joogasta.

Kurssin jälkeen menimme heti arkeologisen museon opastetulle kierrokselle. Tutustuimme museon kaivosnäyttelyyn, huikean oppaan johdolla. Opastus avasi ymmärtämään Saksin alueen historiaa monelta kantilta. Kaivosteollisuudella on merkittävä rooli alueen kulttuurissa. Esimerkkinä: jos perheeseen syntyy poika, ikkunalle laitetaan kaivosmiespatsas; jos lapsi on tyttö, ikkunalle laitetaan enkeliveistos. Opastusten aikana opimme, kuinka raskasta on, kun ei ymmärrä kieltä. Pystymme samaistumaan ihmisiin, jotka joutuvat muuttamaan uuteen maahan, eivätkä ymmärrä paikallista kieltä ja kulttuuria.

Museokahvilassa nautitun lounaan jälkeen menimme bussilla keskustan ulkopuolelle ja kävelimme puistoon, jossa on puistojuna. Puistojunan myötä lapset oppivat työntekoa ja palveluammatissa toimimista, taitoja, joita tarvitaan aikuiseksi kasvamisessa. Puistossa ihailtiin erilaisia puulajeja ja valtavankokoisia puita. Kävelimme luostaria ihaillen kahvilaan. Matka oli jännittävä, sillä tie oli tosi jyrkkä ja pyörätuolin kanssa se tuntui lähes mahdottomalta. Opimme, että ryhmässä ja erityisesti pyörätuolin kanssa on oltava rauhallinen ja mentävä takaperin töyssyt ja jyrkät kohdat.

Illan olimme opiston kokkauskurssilla ja opimme tekemään: kurkkusalaattia, rahka-smetanakastiketta perunan kanssa, perunasosekeittoa ja omenakompottia. Erikoista oli kokonaiset nakit perunasosekeiton päällä. Henkilökunta oli hyvin viehättävää ja ystävällistä. Söimme yhdessä ja oli mukavaa, mutta kaikki olivat jo aika väsyneitä.

Opimme, että Chemnitz on lähes 1000-vuotta vanha kaupunki, nyt se on Euroopan kulttuuripääkaupunki. Sodan jäljet ovat muuttaneet kaupunkikuvaa ja kaupungin väkiluku on vaihdellut rajusti. Chemnitz on Tampereen ystävyyskaupunki ja molempia yhdistää tekstiiliteollisuushistoria.

Paluumatkapäivä 4.4.

Aikainen herätys, eväät hotellista ja ratikalla rautatieasemalle. Kaikki olivat ajoissa paikalla ja valmiina lähtöön. Junamatka meni aamupalaa nauttien ja maisemia ihaillen suoralla junalla Berliinin lentoasemalle.

Asemalla oli paljon aikaa ja olimme suunnitelleet syövämme rauhassa chek inin, ruumaan menevien tavaroiden jättämisen ja turvatarkastuksen jälkeen. Huomasimme kuitenkin asemalla, että yksi matkalaukku puuttuu. Lähdimme heti etsimään puuttuvaa laukkua, mutta sitä ei löytynyt. Juuri kun Kaisa huomasi, että laukku oli aivan lähellämme, hissin luona, poliisit olivat huomanneet yksinäisen matkalaukun ja eristäneet alueen. Pian asia eteni niin, että kahden matkaajan passit olivat Saksan poliisin hallussa. Poliisiryhmä tutki kadonneen matkalaukun sisällön, mutta koska tavaroissa ei ollut mitään kiellettyä, saimme passit ja tavarat takaisin. Opimme myös, että poliisioperaatiota ei saa kuvata. Onneksi meillä oli hyvin aikaa lentokentällä ja ehdimme lennolle, mutta rauhallinen lounas jäi väliin. Lentomatka oli turvallinen, vaikka toisia lento pelottikin. Lentoasemalla Helsinki-Vantaalla kaikki sujui hyvin. Menimme syömään Tikkurilassa ja junailimme Sastamalaan. Matkalla kertasimme kokemuksia leikkimielisellä tietovisalla.

Ryhmän kommentteja:
"Opimme, että yhteistyö on voimaa ja yhdessä tekeminen on hienoa."
"On tärkeää, että jokaisen ääni kuuluu."
"Opimme Heidiltä rauhallisuutta."
"Oli hienoa tutustua uusiin ihmisiin ja kurssikavereihin sekä kokea tämä reissu yhdessä meidän kaikkien kanssa."
"Kurssi antoi rohkeutta ja innostusta lähteä omalle reissulle Saksaan."
"Reissu synnytti myös innostusta houkutella toisia matkakavereita Inter railille eri maihin Euroopassa."
"Kurssilaisilta tuli ideoita sellaisista kursseista, joissa vanhemmat ja/tai isovanhemmat pääsisivät matkaan alaikäisten lasten kanssa!"

Teksti ja kuvat: Kurssilaiset, avustajat ja opettajat Outileena Uotila ja Heidi Kaartokallio

Ummikkona ulkomailla - Elinikäistä oppimista matkailun keinoin

• Ummikkona ulkomailla -kurssien tavoitteena on elinikäisen kulttuurioppimisen vahvistaminen, kehittää osallistujan kykyä toimia kansainvälisesti, parantaa ryhmässä toimimisen taitoja ja antaa valmiuksia itsenäiseen matkustamiseen. Kurssi tutustuttaa osallistujia kestävämmän matkustamisen muotoihin.
• Kurssin kohderyhmänä ovat Euroopan komission rajauksen mukaisesti aikuiset (yli 18-vuotiaat), joilla on muita vähemmän mahdollisuuksia kansainväliseen toimintaan.
• Ummikkona ulkomailla -kurssi koostuu neljästä lähitapaamisesta Sastamalassa, vihreän matkustamisen keinoin tehtävästä liikkuvuusjaksosta sekä palautetapaamisesta. Kurssiin kuuluu kieli- ja kulttuurivalmennusta, perehtymistä vihreän matkustamisen käytäntöihin ja periaatteisiin, verkkotapaaminen vastaanottavaan organisaatioon sekä ryhmäytymistä.
• Kevään 2025 liikkuvuusjakson tavoitteet toteutui ryhmän arvion mukaan hyvin tai erinomaisesti. Kurssi toi paljon tietoa kulttuurista (kuten ihmiset, paikat, historia, taide, musiikki, ruoka) ja kielestä. Kielitaitoa pääsi myös harjoittamaan. Liikkuvuusjakso lisäsi rohkeutta, ymmärrystä, sosiaalisuutta sekä toi uusia puolia esiin itsestä. Matkustamiseen tarvittavat tieto ja taito lisääntyivät sekä rohkeus ja innostus matkustaa kasvoivat.