Sastamalan Opiston opettaja Tatiana Minina matkusti keväällä 2026 Erasmus+ -akkreditoinnin mahdollistamana työvarjostusjaksolle Norjaan. Työvarjostusjakson kohteena oli opiston yhteistyöoppilaitos Elverum læringssenter, joka järjesti kansainvälisen viikon. Matka tehtiin vihreän matkustamisen keinoin.
Helmikuun puolivälissä 2026 osallistuin Erasmus+ Job Shadowing -viikolle Norjan Elverumissa. Isäntäkoulunamme toimi Elverum læringssenter (Elverumin koulutuskeskus), jossa olin tutustumassa paikalliseen aikuiskoulutukseen ja jakamassa kokemuksia eurooppalaisten kollegoiden kanssa.
Viikko alkoi tapaamisella hotellin vastaanotossa, josta Linda Madsen Hanstad saattoi meidät koululle. Aamupäivän aikana tutustuimme Elverum læringssenterin tiloihin ja toimintaan. Ohjelma alkoi mahtavalla esittelyvideolla Elverumin koulutuskeskuksesta, joka antoi hyvän yleiskuvan paikallisesta opetustyöstä. Tämän jälkeen teimme kattavan kierroksen koulun tiloissa ja tapasimme rehtori Linda Madsen Hanstadin sekä apulaisrehtori Anita Skramstadin.
Iltapäivällä oli vuorossa kaikkien osallistuvien koulujen esittelyt, ja oli upeaa nähdä, miten monipuolinen ryhmämme oli:
Pääsin itse esittelemään Sastamalan Opistoa, ja oli ilahduttavaa huomata, kuinka moni kollega oli kiinnostunut toiminnastamme. Esittelyiden jälkeen suurin oivallukseni oli, etten ole yksin: maahanmuuttajien opettajat kohtaavat samoja haasteita kaikkialla Euroopassa. Erityisen kiinnostavaa oli kuulla kollegoista, jotka työskentelevät vankilaopetuksen parissa – se avasi aivan uuden näkökulman aikuiskoulutuksen kenttään.

Innostuin myös Padletin käytöstä ja päätin, että otan sen ehdottomasti haltuun omassa kotoutumiskoulutuksessamme Sastamalassa.
Päivän päätteeksi kokeilimme jotain uskomatonta: jääkylpyä Glommassa, Norjan pisimmässä joessa. Se oli kuin avantouintia ilman saunaa, mutta kokemus oli sähköistävä ja hitsasi kansainvälisen ryhmämme heti yhteen.
Tiistai oli omistettu norjalaiselle ulkoilukulttuurille. Päivä vietettiin kokonaan ulkona pakkasessa, saimme koululta lainata lämpimät vaatteet, mikä oli todella tarpeen ja ystävällinen ele. Bussikuljetus vei meidät koululta talviselle toimintapaikalle, jossa pääsimme kokeilemaan hiihtoa ja mäenlaskua.
Nautimme nuotiolla vohveleita ja grillasimme makkaraa. Pääsimme myös maistamaan norjalaista "eväskulttuuria": joimme Soloa, joka on paikallinen vastine maailmalla tunnetulle Fantalle.
Oli upea päätös järjestäjiltä sijoittaa tämä ulkoilupäivä heti viikon alkuun. Se toimi täydellisenä jäänmurtajana ja auttoi valtavasti kommunikoinnissa kollegoiden kanssa. Nauru ja yhteinen tekeminen loivat välittömän ja lämpimän tunnelman koko ryhmään.
Tässä ympäristössä tunsin vahvasti kuuluvani Pohjoismaiden asukkaisiin. Siinä missä etelän kollegat Italiasta, Espanjasta ja Madeiralta ottivat kenties elämänsä ensiaskeleita suksilla, minulle lumi ja talvi olivat kotoisa ja tuttu elementti. Oli luontevaa ja palkitsevaa asettua opastamaan kollegoita: annoin neuvoja hiihtotekniikassa, tasapainossa ja siinä, miten lumella liikutaan. Kerroin Suomesta ja meidän tavastamme elää talven keskellä – meillä on tähän luonnostaan vahva ote, jota oli ilo jakaa. Samalla huomasin, että tämä päivä ulkona auttoi todella ymmärtämään norjalaisia. Se avasi heidän sielunmaisemaansa: täällä vaatimattomuus, käytännöllisyys ja luonnon kunnioittaminen yhdistyvät tavalla, joka tekee heistä norjalaisia.
Päivä huipentui vapaaehtoiseen iltaan Peppes Pizza -ravintolassa, jossa jatkoimme ajatusten vaihtoa rennossa ilmapiirissä.
Aamupäivän aikana jakauduimme kolmeen ryhmään seuraamaan opetusta. Valitsin itse kaksi erilaista lähestymistapaa: "Norja aloittelijoille" draamamenetelmällä sekä "Norja työelämään" -kurssin.
Norja aloittelijoille (draama menetelmänä) – opettaja Jo. Ryhmä oli todella kansainvälinen: mukana oli 8 opiskelijaa Pakistanista, Japanista, Ukrainasta, Syyriasta ja Thaimaasta (kolme oli valitettavasti sairaana). Opetus oli erittäin elävää. Lauloimme norjalaisen version ”Pää, olkapää, polvet” -jumppalaulusta, mikä on universaali ja erinomainen keino kehon osien opetteluun. Harjoittelimme uusia verbejä, joiden lista oli hyvin elämänmakuinen: nukkua pommiin, venytellä, rakastua, mennä naimisiin, erota, ottaa aurinkoa, liikkua ja niistää. Opettaja käytti taitavasti eleitä ja liikkeitä – ilmaisun avulla sanat tarttuvat muistiin luonnollisesti. Käytimme toiminnallisia kortteja pareittain kysyen: ”Mitä hän tekee?” tai ”Mitä he tekevät?”. Parit vaihtuivat jatkuvasti, ja opiskelijat kiersivät korttien kanssa aktiivisesti luokassa. Tunnilla käytettiin ”360 verbiä” -oppikirjaa, joka antoi minulle hienon idean: sain inspiraation työstää omista materiaaleistani vastaavanlaisen vihkon, jota voimme hyödyntää kotoutumiskoulutuksessa Sastamalassa.
Norja työelämään (Norway for work) – opettaja Tonje. Päivän toinen keskeinen teema oli työllistyminen. Aivan kuten meillä Suomessa, myös Norjassa työharjoittelu on keskeinen osa polkua norjan kielen oppimisen ohessa. Tällä kertaa opettaja ja opiskelijat keskittyivät ravintola- ja catering-alaan:
Ammatit ja tehtävät: Keskustelimme alan eri ammateista ja niihin kuuluvista työtehtävistä.
Hygienia ja turvallisuus: Työpaikan hygieniavaatimukset olivat vahvasti esillä, mikä on perusedellytys alalla työskentelyyn.
Keittiösanasto: Opettelimme laajasti ruokasanastoa ja tarvikkeita. Kävimme läpi kaiken perusraaka-aineista, kuten voista, pastasta ja kastikkeista, aina keittiövälineisiin, kuten paistinpannuun (en stekepanne) ja astianpesukoneeseen.
Palvelutilanteet: Pohdimme käytännön asiakaspalvelua, kuten juomien tarjoamista ja niihin liittyvää sanastoa.
Oli mielenkiintoista nähdä, miten konkreettisten esineiden ja kuvien avulla vaikeatkin asiat muuttuivat ymmärrettäviksi.
Iltapäivällä suuntasimme Anno Norjan metsämuseoon. Ryhmä käveli museolle yhdessä opettaja Kjerstin kanssa upeaa reittiä pitkin, mikä kesti noin 30 minuuttia. Vierailu oli symbolinen, sillä opimme, että Elverum tarkoittaa ”asutusta joen varrella” (settlement near the river). Museo sijaitsee Norjan pisimmän joen, Glomman, rannalla. Meille järjestettiin opastettu kierros tässä yhdessä Norjan suosituimmista museoista. Se avasi hienosti sitä, miten metsä ja joki – metsästys, kalastus ja metsätalous – ovat muovanneet paikallista elämää ja elinkeinoelämää läpi historian. Tämä vierailu täydensi hienosti aamun kielitunteja, sillä se toi opitut asiat elävään historialliseen ja luonnonmukaiseen yhteyteen.
Torstaina syvennyimme Norjan kotouttamisjärjestelmän ytimeen. Päivä tarjosi kattavan kuvan siitä, miten teoria, viranomaistyö ja käytännön työelämä nivoutuvat yhteen.
Anita avasi meille Norjan kotouttamislakiin perustuvaa esittelyohjelmaa. Ohjelman keskiössä on työllistymisen edistäminen ja vahva kielitaito. Ohjelman pakolliset osiot ovat:
Opintopolut ja tasot:
Koulutus on porrastettu taitotasoihin (Nivå 1–5). Alkeistasoilla (1–2) painotus on vahvasti kielessä (22 h/vko), kun taas jatkotasoilla (3–5) kieliopintojen rinnalle tulee 15 tuntia viikoittaista työelämään suuntautuvaa toimintaa.
Siri syvensi ymmärrystämme Norjan uudesta kotouttamislaista (2025–2026), joka korostaa entisestään varhaista työllistymistä ja taloudellista omavaraisuutta. Norjassa työharjoittelua ei nähdä vain työnä, vaan strategisena tapana oppia kieltä. Harjoittelupaikkoja hyödynnetään laajasti eri sektoreilla, kuten teollisuudessa, rakentamisessa, ravintola-alalla, maataloudessa ja opetuksessa. Harjoittelun kautta tavoitellaan paitsi kielitaitoa, myös työkulttuurin oppimista, verkostoitumista ja lopulta pysyvää työllistymistä.
Iltapäivällä pääsimme seuraamaan yhteiskuntaoppituntia, jossa pohdittiin syvällisesti kulttuurin käsitettä. Keskustelua heräteltiin kysymyksillä: Mikä on kulttuuria? Onko oma kulttuuri tärkeä? Mikä vaikuttaa kulttuuriin? Opetuksessa käytettiin Kahoot-tietovisaa, mutta se ei ollut vain kisaa: jokaisen kysymyksen jälkeen käytiin pieni keskustelu. Oli hienoa nähdä, kuinka opiskelijat pohtivat omia näkemyksiään ja kuinka opettajat osallistuivat keskusteluun tasavertaisina pareina opiskelijoiden kanssa.
Päivän aikana kävi selväksi, kuinka tiivistä yhteistyö eri viranomaisten välillä on. Ohjelmaan on integroitu tapaamisia NAV:n (työ- ja hyvinvointipalvelut), poliisin, terveyspalveluiden ja jopa sähköturvallisuusasiantuntijoiden kanssa.
Viimeinen päivä Elverumin koulutuskeskuksessa (Elverum Læringssenter) oli matkani ehdoton kohokohta. Päivä alkoi ammatillisella yhteenvedolla ja huipentui suureen monikulttuurisuuden juhlaan.

Tapasimme aamulla Ellenin kanssa kootaksemme viikon havainnot, tulokset ja palautteet yhteen. Oli arvokasta peilata näkemääni suomalaiseen kielenopetukseen ja kotouttamistyöhön. Halusin jättää mukanani palasen Suomea: annoin kiitokseksi vieraanvaraisuudesta avaimenperiä, suomalaista suklaata ja lakritsia.
Kansainvälinen äidinkielen päivä – Monikulttuurisuuden juhla. Koulutuskeskuksessa on todella kansainvälinen ilmapiiri, sillä siellä opiskelee ihmisiä noin 30 eri kansallisuudesta. Äidinkielen päivä teki tämän rikkauden näkyväksi kauneimmalla mahdollisella tavalla. Juhla alkoi värikkäällä vastaanotolla, jossa kansallispuvut loistivat. Minulla oli suuri kunnia edustaa Suomea ja Sastamalaa vuonna 1983 valmistetussa Mouhijärven kansallispuvussa, jonka olin saanut lainaan Sari Rossi-Ollilalta. Puku herätti valtavasti ihastusta ja toimi luontevana siltana keskusteluille Suomen perinteistä. Ohjelmaan kuului kansallispukujen esittelyä, tietovisoja, tansseja ja Norjan oma "nurkka". Pääsimme maistamaan eri maiden perinneruokia ja käymään mielenkiintoisia keskusteluja opiskelijoiden kanssa. Luentosalissa järjestettiin arpajaiset, joiden voittajille jaettiin perinteisiä käsitöitä, kuten villasukat ja villatakki. Katsoimme koskettavan videon, jossa kahdeksan opiskelijaa ja opettajaa pohti äidinkielen merkitystä itselleen. Kuulimme esityksiä Afganistanista, Ruandasta ja Kongosta, ja ukrainalainen opiskelija esitti kaksi kaunista laulua. Yksi mieleenpainuvimmista hetkistä oli, kun lauloimme yhdessä "Jaakko kulta" -laulun 12 eri kielellä. Se osoitti kouriintuntuvasti, miten kieli voi samalla olla ainutlaatuinen ja silti yhdistää meitä kaikkia. Päivän lopuksi pelasimme tietovisaa maailman kielistä. Testasimme tietojamme muun muassa maailman kielten määrästä, Intian virallisista kielistä ja siitä, miten tervehditään liettuaksi. Kieliä tunnistettiin niin audion kuin tekstinäytteidenkin perusteella. Lähtiessäni Elverumin koulutuskeskuksesta mukanani oli syvä ymmärrys siitä, miten tärkeä osa ihmisen identiteettiä äidinkieli on.

Elverumin viikko antoi uusia työkaluja opetukseen, mutta ennen kaikkea se antoi uutta intoa ja perspektiiviä. Matka vahvisti näkemystäni siitä, että toiminnallisuus on avain kielen oppimiseen. Norjan kotoutumiskoulutuksen malli tarjoaa mielenkiintoisia vertailukohtia Suomen järjestelmään. Lisäksi matka syvensi ymmärrystä äidinkielen ja identiteetin välisestä suhteesta. Se herätti henkilökohtaisen halun opiskella ruotsia.
Sastamalan Opisto on osa laajempaa eurooppalaista aikuiskoulutusyhteisöä, ja meillä on paljon annettavaa muille, mutta myös paljon opittavaa naapureiltamme.
Teksti ja kuvat: Tatiana Minina