Kevään 2026 kotitalouden Näkökulmia Euroopasta -kurssi matkusti vihreän matkustamisen keinoin Saksan Chemnitziin, jossa kohteena oli opiston yhteistyöoppilaitos Volkshochschule Chemnitz. Liikkuvuusjakson mahdollisti opiston saama Erasmus+ -akkreditointituki. Liikkuvuusjaksolle osallistui kuusi opiston kotitalouden kurssien opiskelijaa opettaja Batista Hoipon johdolla.
Iloinen ja odottava joukko kurssilaisia odotti hieman myöhässä ollutta Porista tulevaa junaa Vammalan rautatieasemalla.
Junassa matkalla kohti Turun satamaa oli puheensorinaa ja naurua. Laivaan päästyä kiiruhdettiin ensimmäiseksi ravintolaan syömään: silliä, silliä, silliä ja kaikenlaista kalaa. Olihan siellä toki muutakin maisteltavaa. Vatsat täpö täynnä iltarientoihin. JEE. Laivalla oli Beatles-viikot. Sehän meille sopi mainiosti.
Vielä hetkeksi hytteihin nukkumaan.
Aamulla hyvin laivassa nukutun yön jälkeen, siirryimme reippaasti Tukholman rautatieasemalle aamukahville ja " nenää puuteroimaan " 10 kruunun hintaan.
Juna lähti aikataulussa kohti Kööpenhaminaa. Matka sujui hyvin rupatellessa, korttia pelatessa ja torkkuessa kunnes pysähdyimme Alvestassa 58 minuutiksi maastopalon takia. Matka jatkui vauhdilla jopa 247 km/tunnissa.
Vauhdikas vaihto Hampurin junaan, ehdimme.
Tukholma-Hampuri matka kesti 12 tuntia.
Hampurissa majoituimme hotelliin ja kävimme syömässä Italialaisessa ravintolassa mm. pizzaa ja sitten nukkumaan hivenen jännittyneenä ja seuraavien päivien odotuksessa.

Hampurin aamu alkoi aamiaisella hotellissa. Sitten olikin jo aika kiirehtiä rautatieasemalle. Tänään vielä kaksi junamatkaa.
Ensin matka kohti Leipzigia. Junassa kahvia tarjoili junavirkailija ja ihailtiin käsivoimia, kun hän kantoi kahvitarjotinta käsissään… Leipzigissä taas junanvaihto ja nyt päästiin matkaan paikallisjunalla, perille päästiin 15.30.
Hotelliin käveltiin ja matkalla ihasteltiin krookuksia ja vihertäviä nurmikenttiä.. Kevät jo pitemmällä kuin Suomessa. Talven jälkeen tuntui kuin olisi uusi elämä. Hotellin kirjautumisen jälkeen pieni lepohetki ja lähdimme syömään ravintolaan. Siellä tapasimme Manuelan. Hänen kanssaan tehtiin viimeiset tsekkaukset koulun ohjelmaan.
Tapasimme koululla Katjan, joka kertoi meille koulusta, sen historiasta ja nykypäivästä, sekä kierrätti meitä ympäri koulua. Aamupäivällä osallistuimme myös englannin kursseille.
Sen jälkeen olikin vuorossa kaupunkiin tutustumista Pian johdolla, kävimme ihastelemassa Sant Jacobin kirkkoa (jakobikirche) ja söimme perisaksalaiseen tyyliin bratwurstia lounaaksi.
Iltapäivällä pääsimme tutustumaan kaupungintaloon (town hall) oppaan johdolla ja ihastelemaan maisemia korkealta tornista. Koululla kävimme vielä osallistumassa iltakursseille.
Illalliselle menimme hotellin lähellä olevaan Ratsstube -ravintolaan. Siellä tarjoiltiin Saksin maakunnan ja Erzgebirgerin (Erzgebirge) alueen tapaan tehtyjä ruokia ranteen paksuisesta kaalikääryleestä juustolla ja lihanpaloilla kuorrutettuun possunleikkeeseen.

Ensimmäiseksi aamiaisella oman hotellin alakerrassa. Ruoka oli maittavaa ja vaihtoehtoja riittävästi.
Ohjelmamme alkoi Volkshochschule:ssa klo 10.
Minä ja muutama muu meistä osallistui englannin tunnille. Saksalaiset olivat tosi kiinnostuneita Suomesta ja suomalaisista. Kysymyksiä oli paljon ja keskustelu oli kaiken kaikkiaan vilkasta. Kaksi saksalaisista olivat juuri olleet vierailulla Sastamalassa. He olivat todella tyytyväisiä matkaansa.
Päivä jatkui lounaalla pienessä ravintolassa. Lounaan jälkeen opastettu käynti arkeologisessa museossa. Iso museo, jossa paljon katseltavaa.
Myöhemmin illalla kävimme kuuntelemassa kahden naisen lauluesitystä. Säestäjinä sellisti ja pianisti. Laulu ei minua sytyttänyt, mutta pianisti oli todella hyvä. Hän esitti pienen soolon väliajalla.
Matkalla omaan hotelliimme poikkesimme vielä italialaisia ruokia valmistavaan Poseidon-ravintolaan. Nami nami!
Olin todella tyytyväinen tapahtumarikkaan päivämme ohjelmaan ja sen tapahtumiin.

Aamupäivän englannintunnit olivatkin positiivinen yllätys minulle. Keskustelimme suomalaisista tavoista, mm. saunomisesta ja uimisesta, joista saksalaiset opiskelutoverimme olivat kovin kiinnostuneita.
Lounaan nautimme ns. kenttäolosuhtein, joten jokainen osti myymälästä, mitä parhaaksi katsoi.
Odottelimme retkeä Botanical Gardeniin, jonne bussi nro 21 meidät veisi. Puiston opas kertoi meidän olevan pari viikkoa aikaisessa nähdäksemme sen parhaassa loistossa. Hän oli myös kehitellyt meille pienen luontoaiheisen tehtävän tutustuttaakseen meidät havainnoimaan luontoa eri näkökulmasta. Ilma oli totaalisen kylmä, saimmepa pienen raekuuronkin niskaamme!!
Iltapäivä klo 17 alkaen meille oli varattu koulun opetuskeittiö. Tätä osiota olin odottanut kiivaasti ja suurella mielenkiinnolla. Valmistimme vastavieraillimme borskeittoa ja pampushkoita valkosipulikastikkeella, he taas saksalaista perunakeittoa, kurkkusalaattia, takkiperunoita rahkalla ja pellavaöljyllä, bratwursteja sekä jälkiruuaksi saksilaisia kvarkkipalloja. Uskomatonta, miten moneksi perunasta on.

Tänään lähdimme Chemnitzistä, mutta tämä kaupunki jää ikuisesti sydämiimme.
Minulle tämä oli suuri kokemus – viettää aikaa ystävien kanssa ja puhua vain suomea. Sain myös mahdollisuuden tutustua Saksan perinteisiin ja kulttuuriin sekä osallistua englannin ja joogan tunneille.
Praha toivotti meidät tervetulleiksi viihtyisällä hotellilla ja kauniilla vanhoilla kaduilla. Unohtumaton seikkailu on tulossa päätökseensä. Kiitos matkajärjestäjille unohtumattomista päivistä ja pelkästään positiivisista tunteista.
Herätys jälleen klo 6.00. Aamiaiset vaikuttivat jatkuvan jälleen toinen toistaan upeammilta matkan loppua kohden, niin myös tässä Prahan tapauksessa.
Lentokentälle lähdimme klo 8.30 hotellista. Lento lähti hieman myöhässä klo 11.40:ksi ilmoitetusta, koneessa hajanaisia paikkoja matkalla Prahasta Helsinkiin.
Pari tuntia yläilmoissa vierähti kuitenkin nopeasti. Ikävintä oli se kun ilmanpaineen vaihtelu aiheutti välikorvaan voimakasta kipua! Aina kuitenkin kun lentokoneen pyörät koskettavat kotimaan kamaraa, tuntuu kuin olisi jo kotona - niin kävi myös Helsingissä.
Saapuessamme lentokentältä Vantaan Tikkurilaan, nälkä näytti saaneen suuren roolin seurueessamme, mutta aikaa ei ollut tarpeeksi voidaksemme etsiä koko porukalle sopivan ruokapaikan. Kun juna Tampereelle sitten saapui, joku kuului kysäisseen, mikä oli parasta koko matkassa: “maisemat, joita tuli ihailtua junasta” joku huokaisi. Toinen taas “kaikenlainen uuden oppiminen, mielen avartuminen” .
Minusta oli kuitenkin mielenkiintoisinta tehdä havaintoja, miten me retkeläiset “pelasimme yhteen” tai sitten emme, riippuen tilanteista. Ryhmällä voi olla aina ryhmän mielipide tai sitten yhdeksän omaa.
Teksti ja kuvat: Kurssilaiset ja opettaja Batista Hoipo