Kielten liikkuvuusjakso Gran Canarialle Espanjaan syksyllä 2025

Syksyn 2025 kielten Näkökulmia Euroopasta -kurssi matkusti Espanjaan, Kanariansaarille, Gran Canarialle, jossa kohteena oli opiston yhteistyöoppilaitos Escuela Oficial de Idiomas Santa María de Guía. Liikkuvuusjakson mahdollisti opiston saama Erasmus+ -akkreditointituki. Liikkuvuusjaksolle osallistui kuusi opiston espanjan kielikurssien opiskelijaa opettaja Kristian Hannikaisen johdolla. 

Kansikuvassa vaihto-opiskelijamme hotellin edessä, alkaen vasemmalta: opettajamme Kristian, Eija, Marita, Pia, Maija, Gran Canarian koordinaattori Nieves, paikallisopas Pepe, Anne ja Petteri

Tutustu kurssilaisten matkaraporttiin:

Matkapäivä

Air Balticin lento laskeutui Las Palmasiin iltayhdeksän jälkeen. Tilaustaksimme noukki meidät kyytiin ja huristelemme moottoritiellä kohti Gáldaria. Gran Canarialle tyypillinen maisema alkoi vilistä silmien edessä: tuliperäisiä vuoria, joiden rinteille on kieputettu muurattuja asumuksia. Taksikuski puhui tyypillistä Canarian murretta, josta s-kirjaimet eivät äänny ollenkaan. Kesti hetken, että korva tottuu. Seikkailu oli alkanut!

Opiston yhteistyöoppilaistoksessa EOI Santa María de Guíassa.

Ohjelmapäivä 1

Aamulla kokoonnuimme hotellin eteen ja menimme paikallisoppaidemme mukana matkamme pääkohteeseen, joka on kielikoulu La Escuela de Idiomas de Santa Maria de Guía. Jakaannuimme pienryhmiin ja osallistumme englannin- ja ranskan kielen tunneille.

Yhden oppitunnin aiheena olivat ympäristöasiat ja ilmastonmuutos. Oppilaat kiersivät luokkaa ja kukin valitsi yhden julisteen. Tehtävänä oli selittää muille osallistujille englanniksi julisteen sisältö ja merkitys. Suomalaiset vieraat pääsivät halutessaan suorittamaan saman tehtävän luokan edessä sekä englanniksi että espanjaksi. Palkkioksi saimme kannustukset ja aplodit. Lopuksi meitä haastateltiin espanjaksi kulutustottumuksistamme, jotta saamme tietää hiilijalanjälkemme. 

Keskustelua pienryhmissä kielikoululla.

Osallistuminen ranskan kielen tunnille hirvitti kurssilaista etukäteen, koska hän oli ryhmästä ainoa, joka oli aiemmin opiskellut ranskaa, ja koska opiskeluista oli useampi vuosi. Mutta oli myös jännittävää hypätä oman mukavuusalueensa ulkopuolelle ja testata kielitaitoa. Kurssin opettaja Kristian lähti mukaan tunnille, mutta opettaja erotti meidät eri puolille luokkaa heti alkumetreillä. Pienryhmässä oli kaksi nuorta ja yksi oman ikäiseni. He ottivat kurssilaisen hyvin rennosti ja ystävällisesti ryhmään mukaan ja auttoivat myös avaamaan tehtäviä. Kurssilaisen omassa päässä kylläkin ranska ja espanja menivät suloiseen sekasotkuun heidän kanssaan jutellessa, mutta se ei tuntunut heitä haittaavan. Ja omaksi yllätyksekseen hän selvisi ranskan tunnista varsin hyvin.

Seuraavaksi kokoonnuimme neuvotteluhuoneeseen keskusteluharjoituksiin. Jakaannuimme taas ryhmiin, joista jokainen sai avukseen paikallisen tutorin. Keskellä pöytää oli korttipakka, josta löytyi keskustelunaihe. Kierrokset alkoivat helpoilla lämmittelykorteilla, mutta vaikeutuvat tunnin loppua kohden. Helpot kortit karsivat hienosti alkukankeuden pois, jotta keskustelu pääsi kunnolla vauhtiin. Huomaamatta suullinen ilmaisukyky venyi ja uinuva sanavarasto aktivoitui

Päivän viimeisessä virallisessa osuudessa koulun opiskelijat kertoivat omista Erasmus-vaihtokokemuksistaan. Sen jälkeen meidät kyyditettiin lounaalle. Kohde on Sociedad de Cazadores del Norte de Gran Canaria, entinen metsästysseuran lounastila, joka sittemmin on avattu muullekin yleisölle. Tätä ravintolaa ei turistin ole helppo löytää, mutta se on paikallisten keskuudessa suosittu hyvän hinta-laatusuhteensa ja palvelunsa vuoksi. Tilasimme useita annoksia jaettavaksi, söimme ja seurustelimme paahteisen auringon jäädessä päivänvarjon taakse piiloon. Avokadot, tomaatit ja sipulit olivat herkullisia. Myös jättikatkarapu yllätti. Tämä oli yksinomaan maukasta ja mehukasta. Pari tuntia vierähti huomaamatta.

Loppuilta oli varattu omakohtaiseen lomailuun. Yksi vierailukohde oli paikallinen kirjasto.  Jos espanjalaiset tunnetaan äänekkäästä puheestaan, niin kirjastossa se ei päde. Hiirenhiljaisessa salissa korkeintaan kuiskittiin, ja mieluummin ei sitäkään.

Aamuinen pulahdus Atlanttiin.

Ohjelmapäivä 2

Aamupalan jälkeen palasimme Kristianin kanssa kirjastolle. Lainausluvassa ei ollut mitään ongelmaa, päinvastoin – kirjastonhoitaja oli vain avulias puhetulvassaan. Suurin kummastuksen aihe oli kurssilaisen sukunimi, joita minulla suomalaisena on vain yksi. Espanjalaiset taas perivät ensimmäisen sukunimensä isältään ja toisen äidiltään. Kurssilaisella on oikeus käyttää nyt ja tulevaisuudessa kaikkien Kanarian saarten kirjastopalveluja, mukaan lukien netistä löytyvät sähköiset aineistot. 

Paikallisoppaamme Pepe odotti autoineen hotellin luona. Halukkaat pääsivät käymään läheisellä uimarannalla. Ranta sijaitsi noin kaksi kilometriä hotellilta pohjoiseen, El Agujeron kylässä. Hiekkaranta oli täydellinen, aallot kohisevat parimetrisinä ja niiden lomassa seikkaili bodysurffaajia.

Iltapäivällä luottotaksimme kyyditsi meidät Guían kielikoulun eteen. Jatkoimme jalkaisin vanhaan kaupunkiin, jossa opas otti meidät vastaan. Kuulimme espanjaksi, miten Guía on perustettu kahden rotkon väliselle ylängölle. Rakentamiseen kelvollista maa-alaa oli käytössä niukasti, mikä johti epätavanomaiseen ratkaisuun: varakkaat perheet ja käsityöläiset asuivat rinnakkain. Asuminen pyrki keskittymään lähelle keskusaukiota. Kuljimme usean historiallisen rakennuksen ohi matkallamme Néstor Álamo -museoon.

Santa María de Guían kirkko, jonka vanhimmat osat ovat peräisin 1500-luvulta.

Suomessa Néstor Álamon vastine voisi olla Elias Lönnrot. Lönnrot vaelsi 1800-luvun alkupuolella syrjäkylissä, joissa runonlauluperinnettä vielä esiintyi. Muokatuista säkeistä syntyi kansalliseepos, jolla oli merkittävä vaikutus suomalaiseen identiteettiin. Álamo sen sijaan vaikutti Gran Canarialla 100 vuotta myöhemmin ja hänellä oli käytössään modernit välineet, kuten radio, lehdistö ja kirjapaino. Oli hänen työnsäkin monipuolisempaa. Hän ehti toimia säveltäjänä, kirjailijana, toimittajana, museonjohtajana ja kulttuuripoliittisena vaikuttajana. Saarelaisten identiteetin vahvistamisen lisäksi hän elvytti paikallisia perinteitä. Hänen sävellyksiään esitetään juhlissa ja kouluissa edelleenkin.

Informaatiota tuli sulateltavaksi paljon, eikä päivä ollut vielä ohi. Laskeuduimme kukkulalta takaisin koululle, jossa osallistuimme iltaopetukseen. Jakaannuimme jälleen eri oppitunneille, ja yhden englannin tunnin aiheena olivat kulttuurierot. Tunnin aluksi saimme tehtäväksi koota eri kansallisuuksia kuvaavia stereotypioita. Se olikin mieluisa tehtävä, joka sai oppilaat innostumaan. Mietimme, onko kukaan kohdannut kulttuurishokkia ja jos on, niin millaisen. Yksi noussut asia oli poskipusujen jakaminen. Etiketin mukaan miehet kättelevät keskenään, kun taas mies ja nainen tai kaksi naista tervehtivät poskisuudelmin - ensin oikealle ja sitten vasemmalle poskelle. Toista kohden ojennutaan sen verran, että posket koskevat kevyesti toisiaan, ja huulilla ollaan ikään kuin moiskauttavinaan. Pienellä harjoittelulla introverttikin havaitsee, että tämä tapa kuormittaa vähemmän kuin tavallinen halailu.

Keskustelu jatkui eloisana, kun pohdimme ryhmätöinä miten toisessa maassa normaali käyttäytyminen ei toisessa välttämättä ole soveliasta. Esimerkiksi Gran Canarialla auton äänimerkin käyttö on yleistä kapeiden teiden sokeissa kulmissa ja jopa tervehdyksenä. Suomessa se soi useimmiten toisen tekemän virheen merkiksi, tai kun pyritään välttämään onnettomuus. 

Saimme kuulla, miten kanarialaiset näkevät meidät suomalaiset. Yllätykseksemme saimme kehuja siitä, miten ylpeinä kannamme suomalaisuuttamme ja tiedostamme kulttuurimme arvon. Tietenkin mieli tekisi kiistää moinen, mutta kiitämme kohteliaisuudesta ja kerromme, että taidamme olla oppimassa. Kulttuurejamme yhdistää vieraan vallan varjoon jääminen. Siinä missä Suomi on ollut kahden eri valtakunnan alaisena, kanarialaisten elämää on varjostanut brittihallinto kahden vuosisadan ajan. Karkeasti tiivistäen brittiläiset keräsivät voitot, ja kanarialaiset olivat heidän alipalkattua palvelusväkeään. 

Adrián Santanan kirjallisuusluento edistyneille englannin opiskelijoille.

Yö oli tullut. Siirtyessämme väsyneinä kuuntelemaan Adrián Santanan luentoa Alonso Qusadasta ja hänen kirjallisuudestaan, yksi ajatus oli, että kuinka moni nukahtaa. Aivan upea luento sai kaikki ryhdistäytymään, selkä suoraksi ja väsymys kaikkosi. Miten hienoja ajatuksia nousi esiin! Koko luento syvensi ymmärrystä Kanariansaarten historiaan, kulttuuriin ja koko saaren kohtaloihin.

Kokoonnuimme kuulemaan kirjallisuudentutkija Adrián Santanan luentoa heidän kansallisaarteensa, modernisti Alonso Quesadan elämästä ja tuotannosta. Katsoimme Alonson nuoruuskuvaa, jossa hänen kasvoillaan on hymynkare, mutta silmissään syvä surumielisyys. Alonso sairastui nuorella iällään tuberkuloosiin ja kantoi sairautta nahoissaan varhaiseen kuolemaansa asti, 38 vuoden iässä. Tuohon aikaan tuberkuloosin sairastaminen johti helposti eristäytymiseen ja syrjäytymiseen. Ei ihme, että Alonso oli taipuvainen melankolisuuteen. Vaikeuksistaan huolimatta hän pyrki hymyilemään maailmalle ja pysymään tuotteliaana puolikuntoisenakin. Ironian ja melankolian vuorottelu erottuu tunnusomaisena myös Alonson tuotannossa.

Vastakkainasettelut ja vastakohdat toistuvat hänen töidensä kaupunkikuvauksissa: Agaete edustaa maaseutua, luontoa, hiljaisuutta, uskoa ja perinteitä. Las Palmas puolestaan edustaa keinotekoisuutta, melua, kiirettä, eksistentiaalista tyhjyyttä ja rappiota. Kahtiajako kuvaa myös Alonson kokemaa ristiriitaa: hän tarvitsi kaupunkia työskennelläkseen ja pitääkseen yhteyttä muihin kulttuurivaikuttajiin. Samaan aikaan hän kaipasi luovuutensa lähteille Agaeteen kärsien kaikesta negatiivisuudesta, mitä kaupunki edusti.

Vaikka luennon aihe oli rankka, se oli niin vangitseva, että ryhmämme huumaantui. Espanjan kieliopinnot olivat tuoneet meidät tähän hetkeen, joka on kanarialaisen kulttuurin sydämessä. Oli kutkuttavaa tietää, että seuraavana päivänä pääsemme vierailemaan saaren länsirannalle, juuri Agaeteen, Alonson henkiseen kotikaupunkiin. 

Ohjelmapäivä 3

Aamupalan jälkeen meitä odotti yllätysohjelmaa CEIP Antonio Padrónin alakoulussa, joka oli muutaman minuutin patikoinnin päässä hotellilta. Hotelli oli saanut nimensä gáldarilaisen taidemaalarin mukaan. Koulu tekee yhteistyötä läheisen Antonio Padrón -taidemuseon kanssa, ja oppilaat vierailevat siellä usein. Koulun seinille oli ripustettu oppilaiden tekemiä jäljennöksiä ja omia tulkintoja hänen töistään. 

Koulun edessä opettaja toi kiveykselle suuren langattoman kaiuttimen. Neljä lasta asettui riviin portaille eteemme. Meidät toivotettiin tervetulleiksi, ja saimme kuulla esittelyn seinillä olevista töistä. Mikrofoni kiersi kädestä toiseen, ja meitä ohjattiin syvemmälle koulun käytäville. Esityksen koreografia oli varmaotteinen ja hiottu; estradilla oli pieniä ammattilaisia. Saimme kuulla, että esitystä on harjoiteltu kuukauden verran. Hauskuuttakaan ei ollut unohdettu, sillä lasten hiustyyleihin oli sovellettu tulevan viikonlopun Halloween-juhlateemaa. Oli liukuvärejä, hämähäkinseittiä, hiusrajassa ryömivä irtokäsi ja sarviksi muotoiltu tukka. Lasten reipas esiintyminen teki todella sydämeen tuntuvan vaikutuksen.

Lue lisää ja katso video vierailusta koulun sivuilta - Visita guiada a la E.O.I. de Guía

Huomattavaa oli lasten taidokkuus englannin kielessä. Sen selittää espanjalainen koulujärjestelmä: englannin opiskelu alkaa jo kuuden vuoden iässä. Oli tavanomaista opiskella ulkoa lyhyitä tekstejä, koska se kehittää ääntämistä sekä antaa rohkeutta ja varmuutta vieraan kielen puhumisen.  

Kävelymatkan päässä koululta oli Cueva Pintada -museo, joka on oikeastaan yhdistelmä näyttelytilaa ja valtavalla katoksella suojattua arkeologista aluetta. Se esitteli yhtä monista saarelta löytyvistä luolastoista, joita alkuperäiset asukkaat käyttivät monin tavoin hyödykseen, kuten asumiseen, herkästi pilaantuvien elintarvikkeiden säilyttämiseen, rituaalisiin kokoontumisiin ja vainajien hautaamisiin.

Espanjankielinen opastettu kiertokäyntimme alkoi näyttelyhuoneista, jonne oli koottu arkeologisissa kaivauksissa löytyneitä käyttöesineitä. Vitriinejä katsellessa ei heti tajunnut, että kulhojen ja lautasten sirpaleet ovat 500 vuotta vanhoja. Ne olivat taidokkaita käsitöitä, juhlavia ja koristeellisia. 

Siirryimme pieneen elokuvateatteriin, jossa saaren alkuperäisasukkaiden tarina avautui eteemme. Guanchit saapuivat saarelle todennäköisesti Pohjois-Afrikasta ennen ajanlaskumme alkua. Heidän kulttuurinsa kukoisti kahden vuosituhannen ajan ennen espanjalaisten valloittajien saapumista 1400-luvun lopulta. Yhteenoton ja eurooppalaisten tartuttamien sairauksien seuraus oli guancheille tuhoisa. Eloon jäi muutamia tuhansia, joista osa sulatui uudisasukkaisiin. Onneksi osa heidän perinnöstään jäi elämään saarelaisten perimässä, sukunimissä ja paikannimissä.

Aina vaan vaikuttavammaksi muuttunua museokokemus vei meidät katetulle kentälle keskelle arkeologisesti suojeltua aluetta. Alueen seinämät oli rajattu valoverhoilla, ja kylän asuintalot siintivät heti sen takana. Museovieraille varatut kulkureitit oli erotettu kävelysilloin arkeologisen tutkimusalueen ylle. Alaviistossa pysty silmäillä luolasyvennyksiä ja kiviröykkiöitä, jotka olivat enää jäljellä Guanchien asumuksista.

Kerättyjen tietojen perusteella ulkomuseoon oli rakennettu jäljitelmiä guanchien taloista. Pyöreät talot valmistettiin kivistä ja tarvittaessa savesta. Katto rakennettiin asettamalla puupalkit seinien päälle ja niiden päälle ohuempia oksia ja ruokopunoksia tai palmunlehtiä. Katto tiivistettiin savella. Taloissa ei ollut ikkunoita.

Jäljiltelmä Guanchi-perheen kotitalosta.

Museokäynnin huipentuma oli luolamaalaus, josta museo oli saanut nimensä. Lasiseinää lähemmäksi nähtävyyttä emme päässeet. Katon rajaan oli maalattu punavalkoisia geometrisia kuvioita kaavamaisina riveinä. Tämä luolalöydös on ainutlaatuinen koko maailmassa, sillä vastaavaa ei ole muualta löydetty. Kuvioiden merkityksestä on esitetty vain arvauksia. Selvästi guancheille kehittyi eristyneellä saarella omaleimainen ja rikas kulttuuri.

Nousimme luolastosta päivänpaisteeseen. Ryhmityimme pikaisesti autoihin, jotta ehdimme Agaeteen viettämään rentouttavaa loppuiltapäivää. Tutustuimme kauniiseen pikkukaupunkiin, nautimme hyvästä ruoasta, ja osa kävi kastautumassa meressä.

Tähyilimme rannasta suuntaan, jossa pitäisi olla Teneriffa. Kyllä – horisontin pilviharson yläpuolella siintää siniharmaa Teiden huippu! Matkaa saarelle oli tästä vain 66 kilometriä. Matka sinne kestäisi 80 minuuttia ja maksaisi 45 euroa.

Eva odotti meitä ovella hyväntuulisena. Tapaaminen oli rennon epämuodollinen. Vaihdoimme kuulumisia ja kerromme matkamme kohokohdista. Yksi meleenpainuvimpia kokemuksia olivat juuri kohtaamiset paikallisten kanssa. Oppituntien opettajat ottivat meidät hienosti huomioon ja he olivat laatineet tunnit siten, että saimme keskustella monipuolisesti eri aiheista ja kulttuurista. Satunnaisista kielimuureista huolimatta, selvisimme joko käsin, englantia tai espanjaa puhumalla.  Lisäksi yhteiset lounaat paikallisten kanssa antoivat mahdollisuuden ajatusten vaihtoon rennommissa puitteissa.

Kristian ojensi Evalle pienimuotoisen lahjakassin, jolla halusimme kiittää isäntiämme. Sitten oli vuorossa diplomien jako, viimeiset kiitokset ja hyvästely. Laskeuduimme tutuksi tulleen koulun portaat viimeisen kerran. Oli aika valmistautua kotimatkaan.

Liikkuvuusjakson synnyttämiä ajatuksia kielten oppimisesta

”Oppikirjat tarjoavat tärkeän perustan, mutta vasta aidossa vuorovaikutuksessa puhuttu kielitaito alkaa todella kehittyä. Niitä tämä opintomatka tarjosi runsain mitoin.”

”Vastaavaa kulttuurin ja kielen oppikokemusta on lähes mahdotonta saavuttaa omatoimisella matkailulla, sillä Eramus-järjestäjät ovat kokeneita opetustyön ammattilaisia ja heillä on toimivat verkostot.”

” Rohkenin minäkin koittaa espanjan taitoja. Upeaa oli eri paikoissa huomata, että puhettani ymmärrettiin ja itse ymmärsin kohtalaisesti. Tosi selkeää ja ymmärrettävää kieltä puhui Néstor Álamo -museon opas Omaira. Tällaiset kokemukset antavat intoa uuden opiskeluun.  EOI Santa Maria de Guía tarjosi kivoja oppitunteja ja ryhmähetkiä, joissa sai kommunikoida opiskelijoiden kanssa. Opiskelijat tuntuivat välittömiltä ja innostuneilta.”

”Pitää täysin paikkansa, että vierasta kieltä ei voi oppia muuta kuin puhumalla ja sen sain konkreettisesti matkalla huomata.  Yllättävän paljon huomasin ymmärtäväni niin opettajien kuin paikallisoppaidenkin puhetta, mutta kynnys espanjan kielen puhumiseen tuntui alkuun todella vaikealta.  Ehkä melko tyypilliseen suomalaiseen tapaan jäädessäni miettimään oikeita verbi- ja sijamuotoja, sain huomata, että keskustelu oli jo mennyt eteenpäin ja oli myöhäistä sanoa mitään.   Kristian-opettajamme rohkaisi jossain vaiheessa ja sanoi, että ei kannata takertua kielioppiin, vaan “antaa mennä vaan” ja toden totta, sillä tavalla juttu lähti luistamaan. Ei tietenkään mihinkään syvällisiin keskusteluihin, mutta kuitenkin. Tunsin todellista onnistumisen iloa, kun huomasin, että minua ymmärrettiin, vaikka kieli olikin kankeaa ja sanoja piti kaivaa muistista. Liikkuvuusjakso antoi hyvän buustin kieliopintojen jatkamiseen.”

”Tämä matka kaikkineen vahvisti haluani ja intoani opiskella kieliä. Kuinka olisinkaan halunnut enemmän osallistua keskusteluihin erityisesti näillä yhteisillä lounailla paikallisten kanssa. Kuinka paljon enemmän saa mistä tahansa matkasta irti kun osaa kieltä. Kulttuuri, historia ja yleensä elämäntavat avautuvat aivan uudella tavalla kun kielen turvin uskaltaa poistua tavanomaisista turistikohteista. Tämä matka havainnollisti tämän kaiken hyvin konkreettisesti.”

”Olen ottanut Erasmus+ Online Language Supportin (OLS) käyttööni. Onhan se hyvä lisä esimerkiksi opiston lomien aikana.”

Kuvat ja teksti: Kurssilaiset ja opettaja Kristian Hannikainen

Näkökulmia Euroopasta, kielet 2025

• Näkökulmia Euroopasta - Kansalaisopiston vaihto-opiskelujaksot -kurssien tavoitteena on vahvistaa kansainvälisyyttä, tukea perustaitojen oppimista, aktiivista kansalaisuutta ja ongelmanratkaisutaitoja. Toiminnan tavoitteena on kehittää opiskelijoiden kansainvälisyys- ja kielitaitoja sekä monikulttuurisuuden ymmärtämistä. Kurssit pyrkivät tarjoamaan mahdollisimman monelle kiinnostuneella mahdollisuuksia osallistua kansainväliseen toimintaan.
• Näkökulmia Euroopasta - kansalaisopiston vaihto-opiskelijaksot koostuvat lähitapaamisesta Sastamalassa, mahdollisuuksien mukaan vihreän matkustamisen keinoin tehtävästä liikkuvuusjaksosta sekä palauteosiosta. Lähitapaamiseen Sastamalassa kuuluu mahdollisuuksien mukaan verkkotapaaminen vastaanottavaan organisaatioon.
• Kielten syksyn 2025 liikkuvuusjakson kohderyhmänä oli Sastamalan Opiston täysi-ikäiset opiskelijat, jotka ovat osallistuneet aiemmin Sastamalan Opiston espanjan kielen kursseille. Kielitaito
• Kielten syksyn 2025 liikkuvuusjakson tavoitteet toteutuivat kurssilaisten arvion mukaan hyvin tai erinomaisesti. Kurssilaiset arvioivat matkan kokonaisarvosanaksi keskiarvon 9,7 (asteikolla 1-10, 1=heikko ja 10=erinomainen).
• Otteita kurssilaisten palautteista: "Matka antoi intoa espanjan kielen opiskeluun", "Kaiken kaikkiaan olen hyvin kiitollinen, että pääsin osallistumaan tähän ja suosittelen kaikille muillekin käyttämään tilaisuuden hyväkseen kun se kohdalle osuu." "Miten hienoa, että Sastamalan Opisto on mukana tässä opiskelijavaihto-ohjelmassa. On oikeastaan käsittämätöntä, että myös me ikäihmiset pääsemme mukaan opiskelijavaihtoon."
• Tutustu matkapäiväkirjaan kurssilaisen luomalla Youtube-videolla
• Tutustu liikkuvuusjaksoartikkeliin vastaanottavan organisaation verkkosivulla