Kutojien liikkuvuusjakso Italian Udineen syksyllä 2024

Syksyn 2024 kädentaitojen Näkökulmia Euroopasta -kurssi matkusti vihreästi Italian Udineen, jossa kohteena oli opiston yhteistyöoppilaitos Universitá delle LiberEtà FVG. Liikkuvuusjakson mahdollisti opiston saama Erasmus+ -akkreditointituki. Liikkuvuusjaksolle osallistui kuusi opiston kudontakurssien opiskelijaa opettaja Outileena Uotilan johdolla. 

Tutustu kurssilaisten matkaraporttiin:

Kokoontumisissa ennen matkaa tutustuimme toisiimme, kävimme läpi vihreän matkailun periaatteita ja opimme lataamaan Rail planner -sovelluksen. Kävimme läpi tarvittavia matkavalmisteluita ja ohjelmaa.

5.-6.10. Tukholma-Hampuri

Ensimmäisen matkavuorokauden aikana, tutustuimme toisiimme paremmin ja opimme, mitkä ovat toistemme lempilemmikkimme. Laivalla Elina piti esitelmän Etelä-Ruotsissa Amalia Erkssonista ja siitä, miten hänen uransa toi Grännän kaupungin suuren yleisön tietoisuuteen "polka grisar" -makeisillaan. Tuiren esitelmässä Ruotsista opimme muun muassa, että ruotsalaiset syövät maailman eniten makeisia, 17kg/henkiö/vuosi, näkkileipää on syöty Ruotsissa yli 500 vuotta ja miljoona ruotsalaista muutti Yhdysvaltoihin 1850-1910-luvulla.

Matkalla opimme, että junamatkailu Pohjoismaissa on helppoa, junat ovat täynnä ja paikkalippu on välttämätön, jos aikoo istua. Junat ja junien vessat olivat paljon siistempiä kuin Suomessa. Juutinrauman sillan ylittäminen upeassa säässä oli hieno kokemus. Osan mielestä Kööpenhamina vaikutti likaiselta. Malmön ja Kööpenhaminan asemarakennukset olivat kauniita. Vegaanisen ruoan löytäminen Tanskassa oli vaikeaa. Ruotsi ja Tanska ovat monikulttuurisempia maita kuin Suomi. Matkan aikana näimme valtavan määrän tuulivoimaloita niin pelloilla kuin merelläkin. Valtavia aurinkovoimaloita näkyi erityisesti Saksassa.

6.-7.10. Hampuri-Munchen-Udine

Yön vietimme junassa. Munchenissa aamupalalla totesimme saman kuin jo aiemmin matkamme aikana. Leipomotuotteet olivat upeita ja niiden hinta-laatusuhde oli kohdillaan. Asiakaspalvelussa työskenteli usein miehet, toisin kuin Suomen kahviloissa ja kaupoissa. Väkeä oli paljon ja ostotilanteessa oli oltava nopea.

Tähän astisen matkamme parasta antia olivat upeat alppimaisemat koko junamatkan Munchenistä Villachiin. Sää oli aurinkoinen ja lämmin. Villachissa söimme ja kävelimme, nautimme kauniista kaupungista ja poikkesimme mm. kirkoissa. Jos Saksassa ja Ruotsissa löytyikin paljon vegaanista ruokaa, Tanskassa ja Itävallassa se oli vaikeaa. Gluteenitonta ruokaa oli vaikea saada Itävallan lisäksi myös Saksassa. Urbaani legenda kertoo myös, että maatilan omistaja saa omistaa ja käyttää dynamiittia. Jos maatilan lehmä kuolee pellolle hankalaan maastoon, voi omistaja räjäyttää raadon, sitten luonto hoitelee loput. Totta vai tarua?

Tuire kertoi muutamia mielenkiintoisia asioita Saksasta: mm. korvalappustereoiden keksijästä Andreas Pavelista (patentti vuonna 1977) ja ettei vankilapaoista rankaista. Elina keskusteli pitkän aikaa saksalaisen vieruskaverinsa kanssa. Tämä kertoi kiinnostavasta Bad Gasteinin kylpylästä, jonne oli matkalla. Elina puhui hienosti saksaa, vaikka edellisestä saksan kielisestä keskustelusta oli vuosikymmeniä. Opimme myös, että syksyllä, tuulisella säällä kastanjapuista voi saada melkoisen pommituksen päälleen.

Kirstin pitkäaikainen unelma nähdä Itävallan Alpit toteutui! Anne nautti valtavasti aurinkoisista Alppimaisemista ja lumisten ja pilvisten huippujen kauneudesta. Tuiren huomio kiinnittyi turkoosin-harmaisiin jokiin. Vierellämme virtasi ainakin Drava ja Villachissa Drau. Viimeisellä junaosuudella Udineen Kirsti kertoi faktoja Italiasta. Mieleen jäi mm. Italian väkiluku (yli 60 miljoonaa), pinta-ala Suomen kokoluokkaa, perhekeskeisyys, sosiaalisuus, omalääkärijärjestelmä ja 55 Unescon maailmanperintökohdetta (vs. Suomen 5 kohdetta). Italiassa ei ole jokamiehenoikeuksia. Väsymyksestä huolimatta ryhmän yhteishenki oli hyvä ja matkanteko eteni suunnitelmien mukaan.

8.10. Ensimmäinen päivä Udinessa

Aamulla tutustuimme Universitá delle LiberEtà FVG -oppilaitokseen Massimon johdolla. Aamupäivällä saimme oppia kutomaan argentiinalalaisella "Mapuche" -tekniikalla Paola Violan ja Carmen Romeon opettaessa. Jokainen ehti luomaan loimet, tekemään irtoniidet ja kutomaan kaksi pientä nauhaa kolmen tunnin kurssilla! Tämä oli mahdollista, sillä kurssi oli suunniteltu todella hyvin ja toteutus oli selkeää. Villanauhaa kudottaessa langat hieman takkusivat, mutta puuvillaloimi toimi paremmin. Oli hienoa oppia uutta ja päästä kutomaan!

Iltapäivällä söimme yhdessä todella herkullisen, vegaanisen lounaan opiston kotitalousluokassa. Ruoan valmisti opiston ihana kotitalousopettaja Marianna Sipione. Myöhäisen lounaan jälkeen saimme kyydin Fagagnaan, jossa tutustuimme mielenkiintoiseen, paikallishistoriaa esittelevään museoon. Vanhojen rakennusten ja esineiden lisäksi museolla oli paljon karjaa ja viinitarha!

Illan vietimme kudontaa opiskelevien Mariagracian ja Annan emännöidessä iltaa Fagagnan museoyhdistyksen talossa. Saimme tutustua myös talon kudontakurssin tiloihin ja opimme, kuinka moninaisia ja monivärisiä lankayhdistelmiä kurssilaiset käyttävät. Opimme myös, että ovet avautuvat Italiassa eri päin kuin Suomessa.

9.10. Toinen päivä Udinessa

Aamupalan jälkeen kävelimme Carmenin ja Paolan kanssa ernografiseen museoon. Opimme, että Udinen seutu on monien kielten ja kulttuurien kohtaamispaikka. Museosta mieleen jäivät erityisesti vanhat puunaamiot ja katolisen kirkon vaikutus: pyhimykset kuvineen ja reliikkeineen, Pyhä vesi ja kirkkotaide. Museossa oli paljon tekstiileitä ja niihin liittyvää esineistöä. Niissäkin näkyi monikulttuurisuus. Toisaalta alueella on ollut hillitympää vaatetustyylä, jossa on jopa yhtymäkohtia kansallispukuihimne, mutta paljon on ollut valtavan koristeellisia ja värikkäitä, itämaistyyppisiä kuosejakin.

Udinen vanha kaupunki oli kaunis. Meille jäi vain kovin vähän aikaa tutustua siihen. Kaupunki vetää selvästi paljon saksankielisiä turisteja. Ruokakulttuuri on omanlaisensa. Ravintoloissa oli tarjolla paikallisia ruokia, kuten polentaa, minestronekeittoa ja papuja, pizzaa ja spaghettia unohtamatta, kun taas meidän ravintolamme, laajalla rintamalla, tuntuvat tarjoavan amerikkalaistyylisesti burgereita. Iltapäivän vietimme sauna-kylpylässä, jossa oli puolen tunnin välein erilaisia seremonioita, mm. sokerikuorinta, eteeriset tuoksut, vaahtosauna ja äänimaljarentoutus. Seremoniat olivat kaikille uusia ja meistä oli erikoista, että saunassa soi kovalla kansainväliset vanhat hitit. Kaikki olivat alasti koko ajan ja piti olla hiljaa. Tuire pääsi hierontaan. Viiden tunnin reissun jälkeen iho oli pehmeä ja olo raukea.

10.10. Kolmas päivä Udinessa

Aamulla oli aikainen lähtö opistolle, josta meidät haettiin kolmen kuskin voimin Tolmezzoon, noin 60 km päässä olevaan kaupunkiin, joka on Alppien kainalossa. Maisemat matkalla ja kaupungissa on todella upeat, tosin pilvinen ja sateinen sää rajoitti näkyvyyttä huomattavasti.

Museossa oli osin samaa kuin Udinen etnografisessa museossa, mutta myös erilaisia kokoelmia. Mieleen jäi erityisesti se, että ennen miehet kutoivat, naiset kehräsivät. Kankaat olivat tavallisesti 16-vartisia, materiaalina usein silkki muiden luonnonkuitujen ohella. Arkisetkin esineet ovat koristeellisia ja ylipäätään kaikessa vanhassa taiteessa ja esineiden muodoissa on valtavasti symbolisia merkityksiä. Pyhän Agathan legenda jäi myös mieleen. Agathan rinnat leikattiin irti, kun hän ei suostunut kosijalleen. Tästä muistona Italiassa 5.2. syödään rinnan muotoisia pullia (vrt. meidän laskiaispullat). Myös satoja vuosia vanhat indigonsini-valkoiset poimintakuvioiset alttaritekstiilit tekivät vaikutuksen. Lounas syötiin kunnantalon ruokalassa - hieno kokemus: ruoka oli hyvää ja paikallista väkeä valtavasti. Iltapäivällä kävimme Tessitura Carnica -kutomon liikkeessä,  jossa ihailimme jacquard- kankaita ja niiden sidoksia, sekä kuulimme tehtaan historiasta. Liikkeen edessä oli huikea, 300 metriä korkea vesiputous - Kiitos rankkasateen, sillä vettä riitti.

Paluumatkalla kävimme vuonna 1976 maanjäristyksessä tuhoutuneessa, mutta uudelleen entisen kaltaiseksi rakennetussa Venzonessa ja sen katedraalissa. Ihmeellistä, että kaikki oli rakennettu uudelleen entisen kaltaiseksi! Mieleen päivästä jäi italialainen, vaaralliselta tuntuva liikennekulttuuri, jossa riitti vauhtia, muttei turvavälejä. Muutenkin sateiseen retkeen osui myös kaatosade ukkosineen. Illalla osa porukasta meni opistolle kokkaus- ja öljyvärikurssille, osa jäi kuivattelemaan kamppeita hotellille. Tunnelma opiston kursseilla oli hyvä, mutta oppilaita vähän. 

Martta muotoili päivän päätteeksi haikurunon:
"Istuu rapulla
Sastamalan kutoja
sukat märkinä"

11.10. Udine-Venetsia

Aamulla kävelimme Udinen asemalle - vihdoinkin auringon paistaessa. Junan ikkunasta katselimme kauniita vuoria ja viinitarhoja. Ennen Venetsiaan saapumista Anne kertoi meille muutamia käytösohjeita ja faktoja Venetsiasta. Päätimme nauttia historiallisesta kaupungista omaan tahtiin, olimmehan käyneet jo monessa museossa. Kaikki olivat tyytyväisiä aurinkoiseen päivään Venetsiassa ja ihailivat kaupungin erityislaatuista kauneutta. Väkimäärä keskeisimmillä nähtävyyspaikoilla oli huima ja myyntikojut toivat tunteen tavaraähkystä.

Illalla myöhään kokoonnuimme tilavaan, kuuden hengen huoneeseemme, jossa Tiina piti hauskan esitelmän erilaisista tansseista. Italialaiset perinnetanssit todettiin aika pönöttäviksi ja tahitilaiset tanssit hyvin vaikeiksi.  Afrikassa miehet tanssivat sotaisia tansseja ja amerikkalainen burleski ottaa vahvasti kantaa yhteiskunnallisiin epäkohtiin. Outileena kertoi runoilija Kaarlo Sarkiasta, jonka 1930 -luvun runoissa kuuluu Italian matkan vaikutus. Päivä Venetsiassa toi mieleen runon "Ihmismeressä", jonka kuulimme ennen liikkuvuusjakson todistusten jakoa.

12.-13.10. Venetsia Mestre – Sastamala

Aamupäivä oli aikaa tehdä ostoksia ja kävellä Mestressä kauniissa ja lämpimässä säässä. Puolen päivän aikaan lähdimme lentokenttäbussilla Marco Polon kentälle ja kotimatka alkoi. Lento meni nopeasti ja Tikkurilan asemalla meillä oli aikaa odotella. Martta piti tosi kivan tietovisan asemalla matkalla opituista asioista!

Junamatkan muistelimme ja teimme keskustelukierroksen siitä, mikä matkassa oli parasta ja mitä olisi voinut tehdä toisin. Kaikki olivat sitä mieltä, että matka oli hyvä ja opettavainen. Junamatkailu tuli tutuksi. ’Parasta oli meidän hyvä ryhmä- Matkan jälkeenkin olemme aika usein viestitelleet ja saimme Mariannalta huikean määrän reseptejä.

Kyllä kannatti!

Teksti ja kuvat: Kurssilaiset ja opettaja Outileena Uotila

Näkökulmia Euroopasta, kädentaidot, 2024

• Näkökulmia Euroopasta - Kansalaisopiston vaihto-opiskelujaksot -kurssien tavoitteena on vahvistaa kansainvälisyyttä, tukea perustaitojen oppimista, aktiivista kansalaisuutta ja ongelmanratkaisutaitoja. Toiminnan tavoitteena on kehittää opiskelijoiden kansainvälisyys- ja kielitaitoja sekä monikulttuurisuuden ymmärtämistä. Kurssit pyrkivät tarjoamaan mahdollisimman monelle kiinnostuneella mahdollisuuksia osallistua kansainväliseen toimintaan.
• Näkökulmia Euroopasta - kansalaisopiston vaihto-opiskelijaksot koostuvat lähitapaamisesta Sastamalassa, mahdollisuuksien mukaan vihreän matkustamisen keinoin tehtävästä liikkuvuusjaksosta sekä palauteosiosta. Lähitapaamiseen Sastamalassa kuuluu mahdollisuuksien mukaan verkkotapaaminen vastaanottavaan organisaatioon.
• Kädentaitojen syksyn 2024 liikkuvuusjakson kohderyhmänä oli Sastamalan Opiston täysi-ikäiset opiskelijat, jotka ovat osallistuneet aiemmin Sastamalan Opiston kudonnan kursseille. Kurssilla edellytetään kudontataitoa. 
• Kädentaitojen syksyn 2024 liikkuvuusjakson tavoitteet toteutui kurssilaisten arvion mukaan hyvin, kiitettävästi tai erinomaisesti. Liikkuvuusjakso lisäsi tietoutta yleisesti matkustamisesta sekä vihreästä matkustamisesta. Liikkuvuusjakso opetti kädentaitojen tekniikoita sekä monipuolisesti niin käsityökulttuurista kuin paikallisesta kulttuurista ja historiasta. Kurssi lisäsi ymmärrystä eri kulttuureista sekä toi rohkeutta toimia kommunikoida ihmisten kanssa ja uusia ystäviä.
• Ote kurssilaisen palautteesta: "En ole juurikaan matkustellut. Tämä oli oivallinen kokemus kartuttaa taitoa ja rohkeutta kohdata eri maalaisia ja erilaisia tilanteita. Opin selviytymään vieraissa ympyröissä, se kasvatti itseluottamusta."
• Tutustu matkapäiväkirjaan kurssilaisen luomalla Instagram-tilillä @teematkalla