Kädentaitojen työnvarjostusjakso Italian Udinessa

Sastamalan Opiston kädentaitojen opettaja Sari Tuominen matkusti vihreän matkustamisen keinoin työnvarjostusjaksolle Italian Udinessa sijaitsevaan aikuiskoulutusoppilaitokseen Università delle LiberEtà del FVG. Matka toteutui syksyllä 2024, jolloin opiston opiskelijaryhmä matkasi myös Italiaan. 

Tutustu Sarin matkatarinaan:

Alkusysäys Italian matkalle tuli, kun Sastamalan Opistolta tuli sähköpostia kudonnan opiskelijoille. Viestissä kerrottiin mahdollisuudesta hakea liikkuvuusjaksolle Italiaan ja päästä tutustumaan paikalliseen Udinen aikuisoppilaitokseen. Innostus oli valtava ja kun kotijoukotkin puolsivat hakua, niin laitoin hakemuksen vetämään. Sain opistolta vastauksen, että myös opiston opettajana on mahdollista Erasmus+ -liikkuvuusjaksolle. Voi tätä onnea! Sastamalan Opistolla työskentelevä opettaja voi saada Erasmus+ -akkreditoinnin mahdollistamana apurahaa, jolla kustannetaan matkakuluja, hotelliyöpymiset yms. Job shadowing-jaksolla pääsee tutustumaan yhteistyöoppilaitoksiin ja niiden toimintaan. Itseäni lähinnä kiinnostaa opetustyö ja poikkeaako se paljon suomalaisesta toiminnasta.

Vihreä matkustaminen

Tein vihreän matkustamisen keinoin toteutettua matkaa yhdessä opiskelijaryhmän ja opettajakollega Outileena Uotilan kanssa. Menomatka Italiaan toteutetaan eli junalla, laivalla ja bussilla. Paluumatka tehdään osin lentäen. Opiston Heidin avulla ladattiin Rail Planner-sovellus ja aikataulut kännykkään. Reissuun lähtöpäivä läheni nopeasti. Paniikkia ei kuitenkaan syntynyt kuin ehkä siitä, että hyvistä lenkkareista lähti pohja irti vain muutama päivä ennen matkaa. Onneksi ehdin käydä vielä kenkäostoksilla Vammalassa. Tuttuun tapaan en pakannut yhtään mitään ennenkuin vasta lähtöpäivänä. Miksi pitäisi pakata aikaisin, kun kuitenkin ehtii purkaa moneen kertaan rinkan. Evästäkin oli pakattava vähän mukaan. Sääennusteet lupasivat Udineen rankkoja sadekuuroja, joten varakengätkin oli otettava mukaan.

Kahden päivän junamatka oli pitkä ja väsyttävä, mutta mielenkiintoinen. Outileenan johdolla järjestimme vuoronperään ohjelmaa ja melko meluisa ryhmämme varmaan viihdytti muitakin matkustajia. Välipysähdykset asemilla, junanvaihdot ja muut sujuivat ongelmitta.  Eri juna-asemat oli arkkitehtuuriltaan mielenkiintoisia. Välillä seuraavaa junaa odotellessa ehdimme syömään jopa ruokaa, mutta useimmiten jouduimme tyytymään sämpylöihin ja muuhun pikaruokaan. Hamburg- München välinen yöjuna kulki hereillä olevien mukaan jopa 264 km/h, eli vauhtia oli paljon.

Maisemat alkoivat muuttua München - Villach välillä vuoristomaisemiin ja niissä riitti ihailtavaa. Maanantai iltana kuuden jälkeen saavuimme vihdoin Udineen. Rautatieasemalta oli kilometrin matka hotelliin. Veimme matkatavarat huoneisiin ja lähdimme etsimään ruokapaikka.  Kilometrin päässä sijaitseva pizzeria Santa Chiara oli auki ja saimme tilata ruokaa. Vatsa täynnä oli mukavaa mennä nukkumaan vihdoinkin oikeaan sänkyyn.

Ohjelmapäivä 1

Tiistaina aamupalan jälkeen suuntasimme Universita delle LiberEtàn opistotalolle. Eteiseen oli kokoontunut opiston työntekijöitä, jotka olivat Outileenan vanhoja tuttuja. Jälleennäkeminen oli lämmin. LiberEtàn Massimo Bardus esitteli meille taloa ja opiston toimintaa. Opisto on yksityisen rahoittama, eikä kaupungin ja valtion, kuten Suomessa kansalaisopisto. Kursseja järjestetään n. 500 ja opettajia on n. 100. Kaikilla on oma päätyönsä ja he opettavat sivutoimena opistolla.

Carmen Romeo ja Paola Viola esittelivät oppitunnilla argentiinalaisen Mapuche-tekniikan ja me kaikki saimme tehdä nauhoja kudontapuilla. Tekniikka oli siitä hauska, että solmimme itse nauhaan niidet. 

Kotitalouskursseja pitävä Marianne Sipione teki maittavan lounaan meille. Vihreä salaatti oli erityisen hyvää ja Marianne antoi siitä ohjeen mukaan.

Lounaan jälkeen lähdimme Faganaan, Museo Cjase Cocel - käsityömuseoon. Sisällä rakennuksissa oli hienoja vanhoja huonekaluja, esineitä ja vitriineissä uskomattoman paljon upeita, erilaisia nyplättyjä pitsejä. Brazzàn kreivitär, Cora Slocomb Savorgnanin aloitteesta perustettiin Pitsikoulu ja sinne lähetettiin jopa 5 vuotiaita ja sitä vanhempia lapsia oppimaan nypläyksen salat. Lattia oli kivinen. Ulkona oli eläimiä aitauksissaan, iso viinitarha ja hedelmäpuita. Aivan mielettömän upea paikka!

Läheisellä opistotalolla Anna ja Mariagrazia olivat loihtineet yllätyspäivällisen erilaisine tarjottavineen. Herkullisen vaniljapiiraan ohje tarttui mukaani. Tutustuimme opiston kangaspuihin ja tekeillä oleviin töihin.

Ohjelmapäivä 2

Keskiviikkona hotellin aamupalan jälkeen muu ryhmä lähti Carmenin ja Paolan kanssa Udinen keskustaan, mutta minä olin jo sopinut Massimon kanssa, että menen opistolle seuraamaan opetusta öljymaalauskursseille. Toimiston Christina opasti minut oikeaan luokkaan ja jäin odottelemaan opettajaa. Öljymaalauskurssilla opetti Erna Vukmanic. Kurssilaisia oli seitsemän. Myös minä sain opetella tekniikkaa ja kyllä se veikin mennessään. Naapuriluokassa oli jumppatunti ja musiikki kuului meidän luokkaan asti. Se ei pahemmin häirinnyt meitä, kun jokainen keskittyi omaan työhönsä. Opettaja Erna oli opettanut jo 9 vuotta LiberEtan opistolla ja yhteensä maalannut jo 40 vuotta. Hänellä oli hyvin ihana ja rauhallinen tyyli opettaa.

Erna myös kutsui minut seuraavallekin tunnille torstai-iltana. Oppilaat olivat hyvin avoimia ja kyselyitä tuli paljon. Vieressä istuva Lucia sai tulkata muidenkin kysymykset . Lucia oli hyvin taiteellinen ihminen ja työkseen muotoilija. Hän näytti kännykällään kuvia teoksistaan ja upeita ne olivatkin. Kaksi tuntia kurssilla sujui hyvin nopeasti.

Lounaalla kävin syömässä Pizzeria Al Masaniellossa. Seuraavalla kurssilla menin taas luokkaan, esittäydyin ja pyysin lupaa osallistua virkkauskurssille ja seurata opetusta. Opettajana toimi Gioia. Kaksi oppilasta teki tilaa väliinsa ja toi tuolin minulle. Esittäydyimme toisillemme ja englantia osaava Alyssia toimi tulkkina. Roberta lainasi virkkuukoukun ja antoi lankaa. Italiankielinen ohje neuvoi tekemään Amiguru-pallon. Alyssian kanssa puhuimme koko ajan italialaisesta koulumaailmasta.

Opetustavat Udinessa ei paljon poikennut suomalaisesta. Opettajat kiersivät oppilaan luota toiselle koko ajan ja opastivat tarpeen mukaan. Puhetta oli varsinkin maalaustunnilla vähän ja Ernan rauhallinen opetustyyli oli hyvin rentouttavaa. Virkkaustunnilla oli opiskelijoiden kesken enemmän keskustelua, mutta heti kun opettaja Gioia alkoi puhumaan, kaikki hiljenivät.

Ohjelmapäivä 3

Torstaiaamuna lähdimme Tolmazzoon n. 50 km päähän. Sää paheni koko ajan ja vesisade ja ukkonen oli voimakasta. Kävimme Tolmezzon Carnico delle Arti Popolari- Kulttuuriperinnön museossa, johon oli kerättynä paljon huonekaluja, käsitöitä, käyttötavaraa ja muuta tavaraa kolmeen kerrokseen. Oli hienoa nähdä, kuinka aarteita oli säilytetty jälkipolville. 

Museon jälkeen kävimme kutomo-käsityökauppa Arte Tessilessä Carnicassa. Sen jälkeen ajoimme Venzonen kylään, jossa oli 6.5.1976 tuhoisa maanjäristys. Melkein koko kaupunki tuhoutui maanjäristyksessä ja jälkijäristyksissä, mutta jälleenrakennusta varten perustetun komitean avulla kylä rakennettiin uudelleen vanhojen valokuvien ja piirustusten avulla vanhaa kunnioittaen samanlaiseksi. Kylän kirkko, Catherdal di Sant`Andrea, tuhoutui muutamaa seinää lukuun ottamatta kokonaan. Jälleenrakennettu kirkko oli upea sekä sisältä että ulkoa. 

Kävimme syömässä lähellä sijaitsevassa kunnallisruokalassa. Paikalliset koululaiset, työntekijät ja perheet kävivät päivittäin ruokailemassa siellä. Istumapaikkoja oli n. 600. Linjasto oli pitkä ja ruokalajeja oli useita tarjolla. Hinta-laatusuhde oli jokaisen kukkarolle sopiva. Vesisade ja ukkonen yltyi, joten palasimme takaisin Udineen.

LiberEtassa oli illalla öljyvärikurssi ja menin sinne taas seuraamaan opetusta. Opettajana toimi jälleen Erna Vukovic. Oppilaita oli tällä kertaa vain neljä minun lisäkseni.

Paluumatka Venetsia kautta

Perjantaina lähdimme aikaisen aamupalan jälkeen taas juna-asemalle. Udine-Venetsian Mestre väli kesti onneksi vain 1,5 h, koska juna oli tupaten täynnä ja vapaat istumapaikat vähissä. Matkatavaran säilytyshyllyt olivat onnettoman pieniä ja meidän isot pakaasit eivät sinne mahtuneet, vaan ne oli pidettävä käytävillä, istuimilla tai sylissä.

Venetsian Mestren juna-asemalta oli lyhyt matka Meininger-hotelliin. Veimme matkatavarat hotelliin säilytykseen ja lähdimme saman tien junalla Venetsian S. Lucian asemalle, eli siihen “oikeaan” Venetsiaan. Matka ei kestänyt kuin 10 minuuttia. Menimme vesibussilla S. Marcon vesipysäkille. Ensimmäisenä kävimme pyhän Markuksen torilla. Siitä lähdimme kiertelemään Venetsian sokkeloisia kujia ja vähän shoppailimme. Päivä kului mukavasti mutta jalat oli melko tohjona, kun iltapäivällä pääsi hotellihuoneeseen. Vielä iltapala läheisessä pizzeriassa ja vihdoin päästiin nukkumaan.

Reissun viimeinen aamu alkoi jo klo 7 herätyksellä. Menimme bussilla lentokentälle ja saimme matkatavarat ruumaan. Sen jälkeen olikin aikaa jo tehdä tuliaisostoja kotiväelle. Pääsimme lentämään aikataulun mukaan kotimaahan. Viimeinen junamatka lentoasemalta Tampereelle sujui melko rauhallisesti. Osa porukkaa oli jo vähän väsynyttä ja pienistäkin asioista riitti naurua. Tampereella otimme viimeisen ryhmäkuvan ja halaukset päälle ja lähdimme kotiin päin.

Yhteenveto

Matkalla opittuja asioita oli paljon. Lähdin mukaan avoimin mielin ja se kannatti. Ihmisten ystävällisyys meitä turisteja kohtaan oli hienoa. Ennen reissua oli tietty ennakkoluulo italialaisten ajotyylistä ja englanninkielen taidosta. Molemmissa tuli kuitenkin myönteinen kokemus. Jalankulkijaa kunnioitettiin, jos hän ylitti suojatietä. Autossa matkustaessa vauhti oli hillittyä. Jos vahingossa ajoi kiellettyä ajosuuntaa, kukaan ei hermostunut edessä eikä takana. Palveluammatissa olevat osasivat hyvin englantia. Tulipa sekin todistettua, että viikon pärjää ihan kevyesti Margherita-pizzalla. Makuvertailuja tehtiin eri ravintoloissa: toiset olivat hyviä, toiset ei...

LiberEtàn kurssitarjonta oli monipuolista ja ammattimaista. Mukaan tuli myös vihkonen, josta löysi helposti kaikki tarjolla olevat kurssit. Tilat olivat sopivat opiston toiminnalle. Olihan rakennuksessa aikaisemmin sijainnut koulu.

Viikko oli kaikin puolin ikimuistoinen. Oli uskomatonta, kuinka kahdeksasta lähes tuntemattomasta ihmisestä tuli viikon aikana hyvin tiivis ystäväporukka. Sydämellinen kiitos matkaseuralle ihanasta ja hauskasta reissusta Udineen!

Kuvat ja teksti: Sari Tuominen

Erasmus+ -liikkuvuusjakson perustiedot

• Ajankohta: Lokakuu 2024
• Yhteistyöoppilaitos: Università delle LiberEtà del FVG Italian Udinessa
• Liikkuvuusjakson tavoitteena oli tutustua ja oppia oppilaitoksen opetusmenetelmistä (myös uutta, mitä ei Suomessa ole sekä digimenetelmät) ja tuoda se omaan opetukseen lisänä. "Tarkastelen oppimaani sekä opettajan että oppilaan näkökulmasta." Lisäksi tavoitteena oli tutustua uusiin ihmisiin, kieleen ja kulttuuriin. 
• Liikkuvuusjakson tavoitteet täyttyivät hyvin. "Kursseillani olen kertonut reissusta opiskelijoille. Kiinnostus on lisääntynyt muiden maiden käsitöiden ja opetuksen suhteen. Innostus myös interreilaamiseen on ollut aikamoista ja uskallan sanoa, että parin vuoden sisällä lähtee useampi kaveri sitä kokeilemaan."
• Tutustu Sarin kursseihin opiston kurssikaupassa.