Hyvinvointia, mindfulnessia ja stressinhallintaa Kroatian Splitissä

Sastamalan Opiston opettaja Satu Jauho osallistui Well-being Strategies for Teachers Nature Mental Health by Reliving Stress, Fostering Resilience and Practicing Mindfulness -kurssille Kroatian Splitissä keväällä 2025.

Tutustu Satun matkapäiväkirjaan:

Päivä 1. Saapuminen Splitiin

Saapuminen Splitiin, Kroatiaan oli jotenkin vain aivan ihanaa. Aurinko paistoi, mutta tuuli oli aika viileä. Sain laukkuni heti - sitä ei tarvinnut paljoa odotella. Tilasin Uber -taksin hotellille. Kuski oli minulle vihainen, kun en osannut heti tulla oikeaan hakupaikkaan joka oli bussipysäkki. Mistä ihmeestä olisin voinut kuvitella taksin odottavan minua laittomasti bussipysäkillä? Poliisi pysäytti taksin juuri kun olin päässyt istahtamaan sen takapenkille. Ilmeisesti kuski sai sakot ja kuski syytti tästä minua. Mielestäni se oli kovin outoa käytöstä, mutta keskityin hengittämiseen ja koitin luottaa siihen, että hän veisi minut perille oikealle hotellille. Taksi kuski jätti minut parkkipaikan reunalle. Hän ei neuvonut yhtään, mihin suuntaan minun pitäisi jatkaa kävellen, että löytäisin hotellini. En kiittänyt taksikuskia. Hänen käytös oli kovin epäystävällistä ja kohtuutonta. Ei tietysti ollut minun vikani, että hän sai sakot odottaessaan minua bussipysäkillä. Voi hyvänen aika sentään!

Elämä on jatkuvaa stressin hallintaa – ajattelin. Onneksi olen menossa kurssille jolla saan tähän lisää keinoja. HA HAA!

Mapsin avulla suuntasin kohti majataloani. Sinne oli noin 150m matkaa. Siellä ihana Paula, emäntä, tuli minua vastaan. Hän lohdutti heti, että yleensä taksikuskit Splitissä eivät ole tuollaisia. Majapaikkani Bed & Breakfast Vila Baguc oli upea 2100 vuotta vanha Unescon suojelukohde. Aivan todella upea kivirakennus. Kaunis puutarhamaisema näkyi huoneeni ikkunasta, iso suihkuhuone ja iso sänky – vain minua varten.

Illalla oli kurssikokoontuminen kaikkien sillä viikolla aloittavien kurssilaisten kesken. Meitä oli yhteensä 80 osallistujaa, joista paikalla kyseisenä iltana oli 48. Loput tulivat seuraavina päivinä. Olin ensimmäinen kurssilainen sisällä – tottakai, koska olen suomalainen – ajoissa olemisesta tulikin vitsi kurssin vetäjän kesken. Suomalaiset kun yleensä ovat aina ensimmäisinä paikalla, kun taas portugalilaisia ja italialaisia saa monesti odottaa, joskus tunninkin.

Juttelin kurssikokoontumisen aluksi latvialaisen naisen kanssa, jonka englannin kielen taito oli hieman niukkaa. Hän oli opettajana teini-ikäisille pojille ja rakasti puutarhaansa. Häntä huvitti, koska Kroatiassa kasvaa ulkona ne kasvit, joita hän kasvattaa sisällä. Tunnistin helposti muut suomalaiset kurssilaiset, koska yksi tuli paikalle Marimekon laukku olalla, ja kaksi naista tuli yhdessä paikalle suomea puhuen. Oli hauska huomata, miten selväsi suomen kielen erottaa isostakin puheensorinan seasta. Kurssin vetäjä saapui paikalle viimeisenä ja osoittautui todella miellyttäväksi huumorimieheksi. Kurssilaiset vaikuttivat kaikki mukavilta. Ihana vetäjä ja ihana porukka – ajattelin. Kurssin vetäjä, Dario, esitteli kurssilaiset aina maa kerrallaan. Suomen kohdalla hän sanoi, tämä ryhmä on maasta, jonka euroviisubiisi on hänen lempparinsa ja se biisi on "Cha Cha Chaa". Minä pomppasin heti pystyyn ja katsoin muita suomalaisia ja sanoin: ”Hei Finland!”

Kun kaikki maat ja henkilöt olivat esittäytyneet, kertoi Dario Kroatiasta ja maan tavoista. Kahvi on ehdottomasti suosituin juoma ja elämäntyyli on Pomalo – ei kiirettä, take it easy. Kroatian kulttuuriin tutustumisen jälkeen oli aikaa jutella ja tutustua muihin kurssilaisiin sekä maistella eri maista olevien kurssilaisten tuomia maistiaisia. Niitä oli pöydät notkuen. Itse toi lakritsaa, muut suomalaiset olivat tuoneet salmiakkia ja suklaata.

Maistelin italialaisia juustoja, portugalilaista appelsiinimehua, puolalaista makkaraa ja suklaata jne. Makupaloja oli runsaasti ja puheensorina oli iloista ja jatkuvaa. Tuntui todella hienolta päästä tutustumaan muihin kurssilaisiin ja makuelämyksiin. Espanjalainen rehtori oli todella puhelias ja mukava. Hän tuli yksin Espanjasta korkokengät kopisten. Kehotin häntä maistamaan suklaata ja lakritsaa yhtä aikaa ja hänenkin mielestään maut sopivat yhteen. Hänen kanssaan tutustuimmekin paremmin kurssin aikana. Puhuin ranskaa ranskalaisen historian opettajan kanssa ja häneenkin tutustuin paremmin kurssin aikana. Myös ranskalainen nainen Stéphanie oli samanhenkinen kanssani ja ystävystyimme kurssin aikana.

Päivä 2. Rannalla

Ihana aamupala Paulan loihtimana. Paikallinen luomujogurtti on niin hyvää!

Kävelin kurssipaikalle eksyen enää vain kerran matkalla sinne. Ensimmäinen oppitunti oli ulkona, meren rannalla, superkauniissa maisemissa. Keskustelimme ongelmista opetustyössä kouluilla tänä päivänä. Havaitsimme, että vaikka olemme eri maista, painimme samojen ongelmien kanssa. Pohdimme myös, miten saada oppilaita motivoitumaan opiskeluun. Itse työssäni usein pohdin, miten saada kuntoutettavat motivoitumaan pitämään parempaa huolta omasta kehosta ja itsestään ylipäätään.

Toinen tunti vietettiin sisällä ja tehtävänä oli rikkinäinen puhelin. Sain ensimmäisenä haasteen, kuuntelin siis ylipitkän kertomuksen, joka minun piti sanatarkasti pyrkiä toistamaan seuraavalle henkilölle ja hän seuraavalle jne. Tällä pyrittiin selventämään lasten vanhemmille, että jos lapsi kertoo jotain koulupäivän aikana sattuneesta asiasta, niin se ei välttämättä pidä ihan paikkaansa, koska tarina muuttuu aina, kun kertoja muuttuu.

Kurssin jälkeen menin lounaalle, söin kalakäärön ja salaattia ja ihan parasta jäätelöä jälkkäriksi Emiliana nimisessä ravintolassa. Kävelin meren rannalla suosittua RIVA-katua pitkin, jossa paikalliset kokoontuvat aina lauantaisin esittelemään hienoja vaatteitaan. Sieltä nappasin Coffee to go ja kävin superhauskassa sammakkomuseossa. Pyörähdin huoneessani ja suuntasin uimarannalle 25 min kävelymatkan päähän. Ihana ranta oli pikkuhiljaa syvenevä eli yleensä lapsiperheiden mieleen. Toukokuussa paikalliset ei vielä ui, koska vesi on vielä niin kylmää, mutta joitain turisteja itseni mukaan lukien pakotti itsensä veteen. Päivä oli kuuma +27 astetta niin oli kuitenkin kohtuu helppo saada itsensä uimaan.

Sain taas ihania muistoja tästäkin päivästä. Tekemisen lisäksi sain ihania muistoja, olemista, hengitämistä ja paljon hymyilemistä. Yksi ajatus oli hyvin voimakas illalla ennen nukkumaan menoa – tänne voisi jäädä, pomalo!

Päivä 3. Sanat eivät riitä

Aamulla suuntasimme Marjan kukkulalle amfiteatteriin kurssille. Kukkulalta oli niin kauniit maisemat viereisiin saariin saakka. Uskomaton sää – lämpimämpää kuin normaalisti. Pienet mindfulness-harjoitukset kukkulalla 7 min ja 3 min hyvien ajatustenvaihtojen jälkeen. Ihmisillä on keskimäärin 20-60 000 ajatusta päivässä. Yleensä naisilla enemmän. Kuinka hallita omaa mieltä, ajatuksia, pitää stressi kurissa, muistaa hengittää? Itseluottamus, itsearvostus – kun tunnet itsesi et stressaa niin paljon. Pidä siis huoli itsestäsi!

Ranskassa hieman Nizzaa parempi loman viettopaikka on hieman sivussa, ei Nizzassa. Ranskalainen kurssikaverini Stephanie paljasti. Hän asuu Nizzassa. Ihana tuttavuus.

Rentoutusharjoitus: öljy, hunaja valuu pitkin niskaa, kättä jalkoihin saakka. Hiero kämmeniä yhteen ja aseta silmien päälle. Hengitä syvään sisään ja puhalla ulos – avaa silmät.

Illalla oli Diocletianuksen palatsi -kierros, WAU! Never forget! Ihana opas kertoi hyvin perusteellisesti palatsin kulta-ajasta. Sattumalta kirkossa oli messu ja nunnat saapuivat paikalle kirkonkellojen soidessa. Game of Thrones sarjaa kuvattiin osin palatsissa. Upeassa porraskäytävässä on kuvattu lohikäärmeen kahlitsemiskohtaus. Käytävä on säilynyt hyvin, koska sitä palatsin kulta-ajan jälkeen pidettiin kaatopaikkana. Se puhdistettiin ja huomattiin, miten hyvin alakerta, kellari, oli säilynyt, kun roskat olivat ikään kuin kannatelleet sitä. Kävin kierroksen jälkeen sarjaan liittyvässä museossa ja pääsin kierroksen päätteeksi istumaan Iron Throne-valtaistuimeen.

Tapahtui niin paljon uskomattomia asioita, että Splitiin voisi jäädä!

Päivä 4. Mindfulness day

Ihanan ihanan ihanan vanhan myllyn, joka on edelleen toiminnassa, luona upean, kapen joen rannalla, veden kohinan ja linnun laulun keskellä, oli upeista upein ympäristö mindfulness-harjoituksiin.

Kehotietoisuus, aito läsnäolo, kosketus itseen, kosketus toiseen. Lämpö, energisointi, kontrolli, itsetietoisuus, hengitys – pienet asiat ratkaisee!

Lounalle kävelin paikkaan IST & PIT ja paikallinen ruoka Pašticada – todellakin suussa sulava herkku. Liha on hitaasti kypsytetty uunissa ja voi vain ihmetellä, miten sinne lihaan on saatu porkkanaviipaleita sekaan.

Päivän päätteeksi pääsimme ihailemaan paikkaa nimeltä Trogic. Kyseisen vanhankaupungin kierros sisälsi upeita, kapeita kujia, suosittuja putiikkeja sekä ihanaa paikan kirkon vieressä, jossa usein halutaan mennä naimisiin.

Takaisin tullessa oli kiva päästää kaukaa ihailemaan kaupunkia, ja katsella sen tuikkivia valoja. Splitissä kun tulee pimeää jo siinä klo 19 jälkeen vielä toukokuun vaihteessakin.

Päivä 5. Matka saarelle Brach

Aamulla opeteltiin sitä, mikä tekee hyvän opettajan.:

• omena (ole tavallinen ihminen)
• opettelee kuin lapsi, on kuin aikuinen
• on hauska esim. laulaa --> out of the box
• ymmärtää, että oppilailla on muutakin elämää

Brach – lautalla perille, ihana matkustaa merta pitkin ja nähdä upeat korkeat saaret ympärillä. Kukkulat, jotka kohoavat toinen toistaan korkeammalle. Kirkas merivesi, josta näkyi lähellä rantaa pohjaan asti. Pystyit siis näkemään lautan kannelta kun kala ui.

Perillä nopea kierros vanhassa kaupungissa: kirkko, putiikit ja ihania pieniä liikkeitä.

Menimme pikkubussilla kuvanveistokouluun, jossa kauniista paikallisesta kivestä opetellaan työstämään vanhoja roomalaisia työkaluja käyttäen samoilla muoteilla samalaisia koristeita kuin Rooman ajalla. Koulu kestää useamman vuoden, samoin ison kiven muokkaus esim. pylvään pää. Jos onnistuit työssäsi, sait tekemäsi vesitoksen mukaan; Jos epäonnistuit ja kivi mureni palasiksi, sait kiven palaset mukaan etkä valmistunut koulusta. Kouluun tutustumisen jälkeen teimme nopean shoppailun pikkupuodeissa, joissa myytiin paikallisesta kivestä tehtyjä tuotteita. Ostin itselleni huhmareen, joka oli paljolti luonnollista kiveä, vain reunat on hiotut. Siitä ajoimme upealle uimarannalle, kultainen sarvi, jossa oli aikaa uida 30 min. Kultaisen sarven toinen ranta oli tuulinen. Siellä oli kovat aallot ja meren upeat kuohut. Toinen puoli rantaa oli tyyni ja siellä oli hyvä uida. Rannalta minusta otettiin kuva, joka voitti kurssilaisten kesken käydyn kuvakilpailun! Ranta oli pikkukiveä ja ne hieroivat ihanasti jalkapohjia.

Lounas syötiin paikallisessa ihanassa ravintolassa: grillattua lihaa ja kasviksia, salaattia, leipää, viiniä ja jälkiruuaksi jäätelöä. Sieltä ajelimme viinitilalle, jossa maistelin ranskalaisen Geryn kanssa paikallista viiniä. Illalla oli pakko palata upeaan palatsiin hetkeksi aistimaan sen tunnelmaa. Lumoava tunnelma, ihana päivä, ihania tunnelmia kauniissa ympäristössä. I’m in Love!

Päivä 6. Erilainen vappu

Ihana Belle Beach oli tämän päivän opiskelu paikka. Opiskelimme mindfulness-aiheesta siis asiaan sopivasti meren rannalla pohtien, mitä näen, mitä kuulen, mitä haistan, miltä minusta tuntuu.

Palloleikki, tunteiden näyttäminen, tunteiden erottelu, tunteiden ymmärtäminen. Hyvää keskustelua, kuuntele, ole läsnä.

Keskittymisharjoitus:

• Anna tunteiden tulla ja mennä, kalat lammessa, kalat ovat tunteita lammessa ja sinä olet lampi ja katselet ja tarkkailet kaloja kun ne uivat.
• Keskity kuulemiseen, mitä kuulet läheltä ja mitä kuulet kaukaa jne.

Kurssin jälkeen seikkailimme Stéphanien kanssa myöhäiselle lounaalle upeaan paikalliseen kalaravintolaan, kävimme uimassa ja lekottelimme hetken uimarannalla.

Illalla menin virtuaaliseen matkaan Diocletianuksen Palatsiin, uskomattoman todellisen tuntuinen ja mielenkiintoinen ja hauska kokemus.

Illalla oli lopetusjuhla upeassa paikassa ja taas tottakai meren rannalla aallot kohisten. Tilaisuudessa jaettiin palkinnot, minä sain paras kuva-palkinnoksi paikallista kirsikkalikööriä ison painavan pullon. Illan aikana tanssittiin muun muassa cha-cha-chaa. Ihana espanjalainen nainen esitti flamencoa!

Päivä 7. Viimeinen päivä

Ryhmätehtävä oli ainoa päivän tehtävä. Suoritimme annettuja tehtäviä Splitissä, videoimme erilaisia kohtauksia saamiamme oppeja hyödyntäen. Istuimme kahvilassa ja kuvasimme "mitä on Pomalo", piirsimme oman ”pirumme”, jotta voisimme myös päihittää sen, kertasimme millaisia oppijoita on, teimme pienen minfulnessharjoituksen ja matkimme opettajamme Darion tätiä, jolla ei ole koskaan kiire minnekään.

Tehtävä oli hauska tapa vielä hieman tutustua toisiimme, kerrata paikallista kulttuuria ja elämäntyyliä sekä saamiamme oppeja.

Lopuksi oli todistusten jako.

Halusin mennä suoraan kurssilta ihanalle uimarannalle, jonka lempinimi oli ”Finnish speech”. Siellä nautin ostamani eväät, palan pizzaa ja suklaacroissantin, uin ja lepäsin ja nautin olemisesta. Sen jälkeen kävin matkamuisto-ostoksilla, viimeisellä tunnelmoinnilla upeassa palatsissa ja vielä ihanalla illallisella Stéphanien kanssa.

Yhteenveto

Ihan mielettömän upea kokemus ja ihanat muistot, rauhoittunut mieli ja itsevarmempi olo kaiken seikkailun jälkeen. Kroatia on rauhallinen maa, jossa naisen on turvallista matkustaa yksinkin, puhdas vesi, hyvä ruoka ja palvelualttiit ihmiset. Suosittelen kaikille lämpimästi Splitiä kohteena - siitä ei voi olla tykkäämättä.

Olen erittäin tyytyväinen kurssiin ja sen sisältöön, sekä siihen, kuinka paljon hyviä vaikutuksia sillä oli omaan ajatusmaailmaan, stressinhallintaan sekä omaan hyvinvointiin. Voin suositella kurssia lämpimästi kaikille. Pomalo!

Kuvat ja teksti: Satu Jauho

Erasmus+ -liikkuvuusjakson perustiedot

• Ajankohta: Huhti-toukokuu 2025
• Kurssi: Erasmus Courses Croatian Well-being Strategies for Teachers Nature Mental Health by Reliving Stress, Fostering Resilience and Practicing Mindfulness
• Liikkuvuusjakson tavoitteena oli tutustua paikalliseen oppilaitokseen, sen toimintaan, ja maan kulttuuriin. Lisäksi tavoitteena oli perehtyä tehokkaasti kurssin sisältöön sekä hyödyntää sitä omassa opetuksessa Sastamalan Opistolla. Tavoitteenani oli myös oppia käyttämään monipuolisemmin digilaitteita sekä hyödyntämään niitä esim. kursseista tiedottamisessa. Uusi kokemus oli myös yksin matkustaminen ja tavoitteena tutustua uusiin ihmisiin.
• Tavoitteiden toteutumisen arvionti:
  • Maan kulttuuriin pääsi sisälle heti ensimmäisenä päivänä niin käytännössä kuin yhteisessä tutustumisillassakin. Dario kertoi hyvin Splitistä ja sen historiasta sekä paikallinen elämäntyyli (pomalo) tuli hyvin selväksi viikon aikana.
  • Kurssin tavoitteena oli olla ulkona luonnossa, meren rannalla, joen rannalla, harjoittaen midfullnessia ja joogaa sekä oppia hallitsemaan tunteita. Oli ihana päästä todellakin toteuttamaan näitä kaikkia, kuten päiväkirjassa kerron. Kurssin tavoitteena oli myös elämänlaadun, hyvinvoinnin ja terveyden parantaminen. Myös nämä tavoitteet toteutuivat. Kurssin tavoitteena oli oivaltaa, että pienillä asioilla voi olla suuri vaikutus. Kurssilla opetettiin miten stressi päihitetään ja tullaan tehokkaammiksi. Nämä kaikki tavoitteet toteutuivat. Pieni asia, kuten hengittäminen tai kosketus, voi auttaa rentoutumaan ja saamaan mielen rauhoitumaan, jolloin on helpompi keskittyä ja olla tehokkaampi. Stressinhallinta on pitkälti myös hengityksen hallintaa, mutta myös omien rajojen tiedostamista. Kun tiedät mitä pystyt elämässäsi kontrolloimaan, niin et stressaa niin paljoa. Nämä kaikki kurssilla opitut asiat voin hyödyntää hyvin sekä asiakastyössäni että ohjauksissa. Kun aikaa ei kulu turhaan stressaamiseen, on tehokkaampi ja saa enemmän aikaiseksi.
  • Digitaitoja sain lisää, koska varasin itse majoituksen ja lennot sekä Uber-taksin digilaitetta käyttäen. Digilaitetta käytimme kurssilla ainoastaan kuvien ja viestien jakamiseen, mutta kurssin viimeisenä päivänä puhelimeeni ladattiin ohjelma, jonka avulla suoritimme viimeisen tehtävän, jossa videoimme eri asioita. Sitä ohjelmaa voisi hyödyntää myös opetuksellisiin asioihin.
  • Tavoitteenani oli myös matkustaa yksin ja tutustua uusiin ihmisiin. Tämä tavoite toteutui ja rohkaistuin matkustelun suhteen. Sain myös uusia ystäviä.
• Tutustu Satun kursseihin opiston kurssikaupassa.