Keväällä 2026 Sastamalan Opiston opettaja Anu-Maria Ylönen matkasi vihreän matkustamisen keinoin Italiaan täydennyskoulutuskurssille. Liikkuvuusjakson mahdollista Sastamalan Opiston saama Erasmus+ -akkreditointirahoitus.
Erasmus+ -liikkuvuusjakso vei minut Italian Torinon lähelle Costigliole d’Astiin ja arvostettuun ICIF-instituuttiin (Italian Culinary Institute for Foreigners). Viikko Chef Davide Damianon opissa gluteenittoman ruoan parissa oli yhdistelmä kovaa vaatimustasoa, ammatillista intohimoa ja pohdintaa siitä, mitä kestävä matkailu todella tarkoittaa.

Kuva: Maisema koulun asuntolasta kohti Costigliole d’Astin keskustaa
Kun astuu ICIF:n kaltaiseen instituuttiin, tunnelma on rauhallinen mutta ammatillinen. Täällä kukaan ei opiskele "huvikseen", vaan jokaista yhdistää aito halu kehittyä mestariksi. Kurssillamme keskityttiin gluteenittomaan ruoanlaittoon (Cucina senza glutine), mutta suurin oppi tuli opetustavasta.
Chef Davide Damiano oli esimerkillinen roolimalli. Hänen asiantuntemuksensa takana näkyi palava halu kehittää alaa eteenpäin. Se muistutti minua siitä, että opettajan on oltava "ikuinen opiskelija" – oma innostus on se voima, joka tarttuu opiskelijoihin. Italialainen vaatimustaso ja selkeä palaute työskentelyn siisteydestä ja sujuvuudesta toivat opetukseen ryhtiä, joka motivoi ylittämään itsensä. Ammatillinen itsetunto vahvistuu, kun saa keskittyä syvällisesti omaan osaamisalueeseen parhaiden ammattilaisten ympäröimänä.

Kuvassa Anu-Maria ja Chef Davide Damiano.
Tällä matkalla toteutin opiston tavoitetta vihreästä matkustamisesta ja taitoin matkan Italiaan junalla. Kokemus oli opettavainen, mutta myös silmiä avaava kriittisellä tavalla.
Juna-matkailuun käytetty valtava aika ja jopa neljän tunnin myöhästymiset olivat suoraan pois kohteessa vietettävästä ajasta. Kun kolme päivää kuluu logistisessa stressissä ja asemaruokiin hupenee kymmeniä euroja ilman kunnollista ateriaa, herää kysymys kustannustehokkuudesta. Vihreä matkustaminen on hieno arvo, mutta Italiaan asti se vaatisi huomattavasti enemmän aikaa välipysähdyksille, jotta matka palvelisi myös sivistyksellisiä tavoitteita ja pääsisi nauttimaan kunnolla junamatkustamisesta. Jos aika on kortilla, lentäminen voi paradoksaalisesti olla tehokkaampi tapa maksimoida varsinainen oppimisaika kohteessa.

Kuva: Baselin asemalla
Vaikka matkanteko vaati kärsivällisyyttä, Piemonten ruokakulttuuri ja kansainvälinen ryhmä antoivat valtavasti takaisin. Työskentely kansainvälisessä ryhmässä toi itselle roppakaupalla kokemusta siitä miten yhteinen kiinnostus alaan ja opetettavaan aiheeseen lisäävät omaa oppimista ja tunteja tulee tarkastelua myös pedagogisesti mutta opiskelijan silmin.
Piemonten viinitilavierailut syvensivät ymmärrystäni laadukkaiden raaka-aineiden merkityksestä, mikä on kotitalousopetuksemme ydintä. Samalla matka antoi perspektiiviä kotimaan tasoon: havainto siitä, että Italia on kierrätyksessä vielä selvästi Suomea jäljessä, antoi motivaatiota viedä omia hyviä käytäntöjämme ylpeydellä eteenpäin.

Kuva: Makeita leivonnaisia
Liikkuvuusjakso oli ammatillinen herätys. Se muistutti, että omien taitojen "tuulettaminen" kansainvälisessä ympäristössä on investointi, joka maksaa itsensä takaisin moninkertaisena – niin oman työhyvinvoinnin kuin opiskelijoille välittyvän innostuksen muodossa.
Kannustan lämpimästi kaikkia kollegoita hyödyntämään Erasmus+ -mahdollisuuksia. Maailmalla huomaa kirkkaammin ne asiat, joissa olemme edelläkävijöitä, ja saa uutta virtaa kurssitarjonnan kehittämiseen.
Pysytään uteliaina – opetus on parasta, kun opettaja itsekin saa loistaa oppimisen ilosta!
Teksti ja kuvat: Anu-Maria Ylönen