Keväällä 2026 käynnistyi Sastamalan Opiston ensimmäiset opiskelijoiden yksilöliikkuvuusjaksot, kun opiston kurssilainen Marita Seppä Pilvi Raijala matkasi kuukauden jaksolla Espanjaan, Gran Canarialle. Kohteena oli opiston yhteistyöoppilaitos Escuela Oficial de Idiomas Santa María de Guía. Liikkuvuusjakson mahdollisti opiston saama Erasmus+ -akkreditointituki.
Vietin huhtikuun 2026 Erasmus+-yksilöliikkuvuusjaksolla Gran Canarian pohjoisosassa. Alue on lähes kokonaan espanjankielinen toisin kuin turistien täyttämä etelä. Asuin lähellä vanhaa Agaeten kalastajakylää ja opiskelin englantia EOI Santa María de Guía -kielikoulussa. Vaihto oli minulle merkittävä kokemus, sillä en ollut aiem min matkustanut yksin. Etukäteen pelkäsin, selviänkö vieraassa maassa ja tulenko toimeen kielitaidollani. Yksilöliikkuvuuteen kuului, että järjestin oppitunteja lukuun ottamatta kaiken itse: matkat, asumisen ja vapaa-ajan saarella.
Sain kuitenkin pehmeän laskun omien siipien kokeilemiseen, sillä perheeni tuli kanssani yhteiselle lomalle ennen liikkuvuusjakson alkua. Silti ensimmäiset päivät tuntuivat jännittäviltä. Erityisesti kapeilla ja jyrkillä kaduilla ajaminen vaati rohkeutta. Etukäteen olin ajatellut luottaa navigaattoriin, mutta vuokra-auton laite ei löytänyt edes kaikkia kaupunkeja saati tarkkoja osoitteita. Pikkuhiljaa reitit tulivat kuitenkin tutuiksi ja opin luottamaan sekä opasteisiin että omaan kykyyni selviytyä liikenteessä ja löytää perille.

Samaan aikaan vaihdossa oli myös Marita Sastamalasta. Vaikka asuimme eri paikoissa ja kävimme eri oppitunneilla, teimme yhdessä retkiä ympäri saarta – minä kuskina ja Marita kartanlukijana. Yksi mieleenpainuva autoretki oli Kanarian MM-rallien aikaan, jolloin ajoimme kiemuraisia vuoristoteitä ralliautojen keskellä niiden siirtyessä erikoiskokeelta toiselle.

Ajamisen lisäksi minua jännitti kommunikointi sekä espanjaksi että englanniksi. Itsetuntoni englannin osaajana on ollut aina heikko ja pitkään ajattelin, etteivät kielet ole minua varten. Pelkäsin erityisesti, etten ymmärtäisi, mitä minulle puhutaan. Kuukauden aikana kielitaitoni kuitenkin koheni, ja opin myös paljon itsestäni. Opin ymmärtämään englantia ja jopa vähän espanjaa.
Tärkeintä oli kuitenkin identiteetissäni tapahtunut muutos: kesken kuukauden havahduin siihen, että minä todella olin kielenopiskelija ulkomailla. Ymmärsin kuulemaani, opin jatkuvasti lisää ja pärjäsin kielitaito ni avulla erilaisissa tilanteissa. Kuukauden aikana sain myös uusia ystäviä, joiden kanssa puhuimme, kuuntelimme, ymmärsimme ja kohtasimme toisemme. Sain jakaa heidän kanssaan pienen palan elämää.

Kuva: Läksyjä ja aamupalaa huikeissa maisemissa
Opiskelin vaihdon aikana useilla eri englanninkursseilla. Oli mielenkiintoista nähdä erilaisia opettajia ja opetustyylejä. Erityisesti mieleeni jäi
lämmin ja kannustava ilmapiiri, jossa oli helppo osallistua ja käyttää kieltä ilman pelkoa virheistä. Tunnilla naurettiin paljon ja opiskelijoiden välinen ilmapiiri oli hyvin avoin ja ystävällinen.
Uudet ystäväni kielikoulusta näyttivät minulle tavallista arkea turistialueiden ulkopuolella, ja sain kokea paikallista elämäntapaa aidolla tavalla.
Minut kutsuttiin jopa syntymäpäiväjuhliin paikalliseen kotiin, mikä oli yksi vaihdon mieleen painuvimmista kokemuksista.

Kuva: Las Palmasin vanhankaupungin Veguetan kauppahallin värikästä tarjontaa
Vapaa-ajallani tutustuin erityisesti saaren pohjoisosiin, pieniin vuoristokyliin ja upeaan luontoon. Vaellukset vuorilla, Atlantin valtameri, rosoiset, mustat laavakivi rannat, mutkittelevat vuoristotiet ja huikeat maisemat jäivät unohtumattomina muistoina mieleeni. Opin myös paljon Kanariansaarten historiasta ja kulttuurista. Nautin erityisesti autenttisuudesta, jota pohjoisen kylät ravintoloineen ja espanjalaisine ruokineen
tarjosivat.

Kuva: Vuorilla patikoimassa
Liikkuvuusjakso opetti minulle ennen kaikkea rohkeutta ja itseluottamusta. Ymmärsin, ettei kaikkea tarvitse osata täydellisesti ja että tärkeintä on uskaltaa yrittää. Sain huomata siipieni kantavan, kun niiden varaan heittäytyi. Se ei kuitenkaan tarkoittanut yksin pärjäämistä, vaan samaan aikaan oli lupa tarvita muita ja pyytää apua. Olen kiitollinen kaikesta ystävällisyydestä, huolenpidosta ja vieraanvaraisuudesta, jota sain kokea koko reissun ajan. Kiitos myös Sastamalan opistolle mahdollisuudesta kokea kaikki tämä!
Teksti ja kuvat: Pilvi Raijala