Ummikkona ulkomailla -kurssit käynnistyivät syksyllä 2022

Sastamalan Opiston ensimmäinen Erasmus+ -akkreditoinnin mahdollistama opiskelijoiden ryhmäliikkuvuusjakso Ummikkona ulkomailla - Elinikäistä oppimista matkailuin keinoin järjestettiin syksyllä 2022. Kuusi kurssilaista matkasivat yhdessä opettajien Anni Rainion ja Outileena Uotilan kanssa vihreästi maateitse Italian Udinessa sijaitsevaan opiston yhteistyöoppilaitokseen Università delle LiberEtà FVG. 

Tutustu kurssilaisten oppimispäiväkirjaan:

9.10. “Me olemme ryhmä”
Matkustus junalla ja laivalla. Toiminta satamassa. Yhteinen päivällinen.

- Tunne siitä, että matka menee pieleen heti alussa, koska juna oli myöhässä Vammalassa 17 minuuttia. Helpotus, kun sama junan runko jatkoikin Tampereelta Turun Satamaan.
- Mieleen jäi radan ylityspaikan kumimattomateriaali, josta kuulimme lisää myöhemmin Elenan esitelmässä radanleveyksistä.
- Laivalta nähty kuunsilta merellä. Oli täysikuu.
- Luultiin, että yksi laukku hävisi jo laivan hytissä. Pieni hätä iski, kun siivooja niin nopeasti tuli vetämään lakanat pedistä. Onneksi laukku ei ollut hävinnyt!

10.10. “Kun kaikki ei mene niinkuin suunniteltiin - sitten otetaan vaihtoehto B”.“Ei kysyvä tieltä eksy” Bussi, juna, bussi, lautta. Maisemat Ruotsissa ja Tanskassa, silta.

- Yhteysbussi Tukholman satamasta rautatieasemalle: maisemat aikaisin aamulla oli upeat: arkkitehtuuri, täysikuu joka lepäsi kattojen päällä. Jylhät kalliot…
- Juhlallinen tunne ensimmäisessä junassa: nyt alkaa matka maateitse kohti Italiaa.
- Tuulivoimaloiden määrä maalla ja merellä oli valtava (etenkin Tanskan puolella)
- Kuulimme Elenan esitelmän Eurooppalaisten junaratojen leveyksistä. Opimme, että Suomessa on samanlainen rataleveys, kuin Yhdysvallan etelävaltioissa.
- Kuuluisa Juutinrauman silta oli loputtoman pitkä ja toi mieleen Silta -rikossarjan tapahtumat.
- Kööpenhaminassa pyöriä oli kaikkialla. Sastamalassa sama määrä pyöriä estäisi autoja liikkumasta.
- Kööpenhaminan rautatieasema oli kaunis: mieleen jäi Tanskan ja Ukrainan liput roikkumassa.
- Tanskassa vihannes- ja hedelmäkojut olivat ulkona, toisin kuin Suomessa. Myös valikoimat olivat erikoisemmat kuin mihin ollaan totuttu.
- Bussin odotus Köpiksessä: olo oli kärsimätön ja hieman huolestunut: “Missä bussi on? Olemmeko oikeassa paikassa?” Bussi saapui yli 20 minuuttia myöhässä. Huoli kasvoi siitä, että ehdimmekö vaihtaa junaan Hampurissa.
- Suunnitelmien muuttuminen: todettiin, että ei ehditä vaihtaa junaan Hampurissa. Ongelma ratkesi, kun selvisi, että bussi, jossa olemme, ajaa yön läpi Müncheniin, joka oli meidän seuraava kohde. Näin ollen 7 tunnin sijaan vietimme bussissa noin 16 tuntia.
- Osalla oli takana jo yksi huonosti nukuttu yö laivalla. Seuraava huonosti nukuttu yö oli bussissa. Matkaväsymystä kertyy hiljalleen.
- Matkan muutos: Piti löytää uudet yhteydet myös München-Venetsia välille.
- Viivästyminen ja uusien matkasuunnitelmien luominen meni ryhmän kesken tyynesti ja panikoimatta.

11.10. “Kestävä matkustus antaa paljon: Keski-Euroopan alppimaisemat, arkkitehtuuri, viiniviljelmät eli huikeat maisemat, joissa luonto ja kulttuuri kohtaavat” - Hyvin jaksaa, vaikka oltiin 17 h bussissa, kaikki tsemppaa ryhmänä!

- Kiireinen vaihto: meni tiukille, että saatiin liput Venetsian junaan. Opittiin että vaihtoaikaa eri yhteyksien välillä pitää olla reilusti ja eri yhteysvaihtoehdot voisi olla valmiiksi selvitettyinä.
- Esteettömyys asemilla oli huomioitu erilaisilla tavoilla: suurin osa asemista hissit ei toiminut tai niitä ei ollut. Münchenin asemalla saimme hyvää palvelua ja poikkeuksena tilattua kuljetuspalvelun mini-sähköautolla yhdelle osallistujista, kun kävelymatka laitureille oli kovin pitkä.
- Maisemat vilahtivat ohi hurjaa vauhtia. 
- Ennen alppeja oli tuuheaa havumetsää.
- Alppimaisemien huima kokemus. Junatarjoilija tokaisi vaan “maltaakaa vaan, maisemat käy vielä huimemmiksi myöhemmin”.
- Maisemat alpeilla; ristit kallioilla. Kirkkoja korkealla, linnoja ja pienia kyliä. Jyrkkiä laitumia.
- Minna piti esitelmän Sissistä eli Itävallan keisarinna Elisabetista.
- Itävallan ja Italian rajalla tullikoira ja poliisi/tullihenkilöt käveli vaunun läpi; meiltä ei kysytty passeja nyt, eikä millään aikaisemmallakaan rajalla!
- Italian Mestressä oli vaihto Udinen junaan. Aikaisemmin hankitut junaliput kävivät tähän junaan, vaikka olimme 4 h myöhässä alkuperäisestä aikataulusta. Asemalla törmättiin kahteen suomalaiseen interreilaajaan, jotka tulivat juttelemaan. Oli mukava juttuhetki!
- Saavuimme Udineen myöhään illalla. Osa meni hotelliin taksilla, osa käveli. Asettauduimme hotelliin ja menimme pizzalle lähiravintolaan. Artisokan sydämiä ensimmäistä kertaa pizzassa! Huomasimme, että ravintola oli saapuessamme jo laittamassa ovia kiinni, mutta iloisesti toivottivat tervetulleeksi, laittoivat valot ja pöydät ja uuni kuumaksi. 

12.10. “Vieraanvaraisuus, samankaltaisuus”
LiberEtàn opistoon tutustuminen, tuomiset, museovierailu, ruokakulttuuria, uusien kurssien kokeilu

- Hotellin aamupala oli runsas, mutta tarjolla oli asioita vähän määrissä. Aamupalalta puuttui vihannekset, puuro ja munat, joihin suomalaiset ovat tottuneet aamulla. Pohdintaa herätti, mihin pienet mozzarellapalat oli tarkoitus yhdistää aamupalan muun tarjonnan kanssa. Makeita oli paljon: kakkua, hedelmäsalaattia, croissantteja. Kahviautomaatti herätti kummastusta: kupit ja koneesta tuleva nesteen määrä eivät olleet saman kokoisia.
- LiberEtàan saapuminen: vieraanvaraisuus ja vastaanotto oli lämmin. Opettajia ja opiston henkilöstöä oli meitä vastassa (ja opiston kissa!). Tuli olo, että olemme toivottuja ja odotettuja vieraita. Välitön tunnelma!
- Opistolle oli eläimet tervetulleita: kiinnitimme huomiota, että kissoille oli ruokakuppeja ja laatikko, johon sai tuoda sille ruokaa. Opiskelijat saivat tuoda omia eläimiä kursseille.
- Tuliaisten anto oli hieno hetki: meidän ryhmäläiset jokainen oli tuonut oman lahjansa mukanaan. Annoimme yksitellen lahjat ja kerroimme, miksi olemme valinneet juuri ne asiat (mitä ne kertoo Suomesta tai Sastamalasta). Tuliaisina tuotiin mm. Fazerin sinisiä konvehteja, marmelaadia, Koiramäen konvehteja ja teetä, suomalaista lähdevettä, Karkun limppu, salmiakkia, pusuja, Fazerin parhaita, Pommacia ja Sastamalakyniä ja -linssiliinoja. Lahjat tekivät vaikutuksen.
- Lähdimme tutustumaan Udineen autokyydillä. Vierailimme modernin taiteen museossa Carmen -opettajan esitellessä taidetta ja kaupunkia. Museokierros oli antoisa ja henkilökohtainen, sillä Carmenin opettajana on ollut kuuluisa paikallinen veistäjä Dino (joka on yksi kolmesta taiteilijaveljistä)
- Museon keskiaikaiset katto- ja seinäreliefit jäivät elävänä mieleen monelle! Niistä huokui ajan historiaa. Keskiaikaisen talon eri kerrostumat näyttäytyivät monella kiinnostavalla tavalla. Historia, moderni ja nykytaide kohtasivat tyylikkäästi ja arvokkaasti.
- Kaupunkikuvasta huomasi, että ihmiset pukeutuvat todella tyylikkäästi. Huulipunaa lisättiin aina ruokailun jälkeen. Ihmisillä näki syksy- ja talvivaatteita, vaikka lämpöä oli yli 20 astetta! Suomalaisten kesä.
- Kaupunkikuvasta bongasimme ikkunaluukut jokaisen ikkunan edessä. Opimme, että ne luovat varjoa sisätiloihin.
- Anni ilahtui ryhmältä saamastaan synttäriruususta!
- Ensimmäiset kurssit LiberEtàssa: kalligrafia, englanninkielen keskusteluryhmä ja teatteritunti. Minna, joka osallistui englannin kielen kurssille, antoi ryhmälle lahjan ja kirjeen, jossa toivoi yhteydenpitoa ryhmän opettajan ja oppilaiden kanssa. Vastaus ja kiitokset opettajalta tuli jo seuraavalla viikolla. Kalligrafian kurssille osallistuessamme opettaja antoi tehtäviä osallistujille.
- Teatterikurssi oli yllättävän fyysinen ja erilainen mitä Suomessa on tottunut. Oli kiinnostavaa kuulla, että myös italialaisille fyysinen kontakti ja läheisyys ryhmässä on alkuun outo ja vieras kokemus.

13.10.”Oppitunti Euroopan historiaan”
Udinen opastettu historiakierros on samalla oppitunti Euroopan historiaan, kursseja

- Historian opettaja Elena Rossi esitteli kaupungin historiaa ja nähtävyyksiä. Kävimme kaupungin vanhalla muurilla ja portilla, Santa Marian katedraalilla ja kiipesimme ylös linnaan. Elena oli kovin innoissaan historiasta ja into tarttui myös meihin osallistujiin.
- Söimme pastaa ja perinteisiä italialaisia annoksia vanhan torin reunalla.
- Kävimme taas kursseilla: kirjontakurssilla pääsimme katselemaan. Nina kävi espanjan kielen keskusteluryhmässä tutustumassa. Elena osallistui öljyvärimaalauskurssille. Opettaja oli valmistautunut tekemällä maalauspohjat valmiiksi. Elena maalasi sitruunan.
- Osa ryhmästä vieraili illalla vielä hotellin viereisessä ravintolassa, tehden tuttavuutta paikallisten kanssa yli kielimuurien! Havainto oli, että paikalliset vierastivat aluksi englannin kielellä puhumista, mutta kuitenkin halusivat lopulta yrittää. Uusia kamuja moikkailtiin vielä seuraavina päivinä!

14.10.”Retki maaseudulle - retki kulttuurierojen ymmärtämiseen”
Kotiseutumuseo, kudontakeskus. Luonto ja kulttuuri kohtaavat. Yhteinen kokkikurssi

- Aamulla oli lähtö maaseudulle Udinen ulkopuolelle kukkuloille Carmenin kanssa. Fagagna kylässä vierailimme kutomossa, jossa opetetaan kudontaa kurssien muodossa. Esillä oli vanhoja Luisa Mattiussin kankaiden toisintoja ja suuria, vanhoja kangaspuita. Teimme ostoksia kutomolla: paperinukkeja, laukkuja, kaulahuiveja ja muita tekstiilejä. Tutustuimme kudontatapohin ja tyyleihin monipuoilisesti. Etnografinen museo Cjase Cocel tarjosi upean miljöön entisajan kyläelämään ja pitsinnypläykseen. Pitsi oli merkittävä tekijä naisten työllistymiselle 1900 -luvun alussa.
- Havaintoja maaseutuelämän erilaisuudesta Italiassa ja Suomessa: kivilattiat, saviruukut ja uunin sijainti erottuivat perinteisestä suomalaisesta talonpoikaistyylistä.
- Maissi, viini ja muut kasvit ovat erilaisia suomalaisiin viljelyksiin verrratessa.
- Iltapäivällä oli omaa aikaa käydä kaupassa, pesulassa tai lepäämässä. Ja jäätelöllä!
- Illaksi suuntasimme vielä LiberEtàan. Meille oli järjestetty oma Show Cooking -oppitunti! Menu oli maidoton ja lihaton. Avokado jälkiruuassa oli ihana kokemus!
Sellerisalaatti (waldorf -tyyppinen salaatti) oli huima makukokemus! Kastanjoiden käyttö oli uusi kokemus. Niitä paahdettiin kasvissosekeiton päälle.
- Illallinen oli hieno päätös Udinen ajalle. Opettaja Marianne oli herttainen ja sydämellinen. Annoimme hänelle ja pojalleen myös lahjat: salmiakkijauhetta, lakua ja Sastamala -kynät ja liinat. Opiston Christina ja Deborah tulivat vielä hyvästelemään meidät ja antoivat kaikille meille pienet lahjat Udinesta muistoksi.

15.10. “Tarunhohtoinen Venetsia” turismi

- Aamujuna Udinesta Mestreen oli täpötäynnä. Tutkailimme, miten tiiviiksi suomalaisen “personal space” käsitys voi käydä. Waltterin tiiviit olot meinasi käydä tukalaksi ihmisjoukossa niin, että pakostakin hengitti toisen niskaan ja katse harhautui tahtomattaankin toisen puhelimen ruudulle, niin että piti yrittää vaivalloisesti katsoa muualle. Mielessä kävi, käykö minun olemiseni tässä tukalaksi tuolle toiselle.
- Esteetön junayhteys vei meidät Venetsiaan. Kuulimme junassa Minnan esitelmän Venetsian historiasta.
- Venetsian ihmismäärä oli huimaava! Ryhmä meinasi hajaantua ja eksyä toisistaan ihmisvilinässä. Onneksi lauma saatiin kasaan ja puhelimet toimi.
- Osa ryhmästä meni vesibussiyhteydellä San Marcon aukiolle ja osa käveli suunnistaen läpi “muuttuvaa labyrinttiä” muistuttavan katujen sokkelon. Venetsiassa kadut ovat pieniä ja autolla ei pääse kulkemaan. Kaupungin yhdenmukainen arkkitehtuuri oli vaikuttava! Kuin ihmeen kaupalla, onnistuimme saamaan ryhmän kokoon taas San Marcon aukion reunalla. Pidimme taukoa jäätelön ja lepäilyn merkeissä.
- Palasimme juna-asemalle vesibussilla. Tässä vesibussissa turvallisuus tuntui olevan heikosti huomioitu: vene keikkui ja koska sisäänkäynti ei ollut esteetön, Minnalle tuotiin tuoli, joka tuntui kaatuvan. Matka oli jännittävä.
- Pääsimme takaisin Mestreen ja kävelimme rauhallisesti, laulaen, syömään pizzaa ravintolaan, joka oli innosta ja onnesta piukeena meidän vierailusta! Saimme jälkiruokalautasena hedelmäsalaattia eri maiden lippujen kera ja marjoja/viinirypäleitä.

16.10. “Porukalla kotia kohti”
Toiminta lentoasemalla

- Matkaväsymys oli kaikilla pinnassa paluumatkalla. Odotukset kotiinpääsystä oli varmasti kaikilla mielessä.
- Lentokoneesta näimme selkeästi Venetsia ja Alpit. Oli upeaa nähdä Alpit myös ylhäältä.
- Paluu Sastamalaan tapahtui junalla. Omaan kotiin paluu!

Kaikki puhuivat ja kuuntelivat englantia. Luontevasti oltiin italialaisten vieraana ja kanssa, ryhmässä on voimaa!

Teksti ja kuvat: Kurssilaiset ja kurssin opettajat Anni Rainio ja Outileena Uotila

Ummikkona ulkomailla - Elinikäistä oppimista matkailun keinoin

• Ummikkona ulkomailla -kurssien tavoitteena on elinikäisen kulttuurioppimisen vahvistaminen, kehittää osallistujan kykyä toimia kansainvälisesti, parantaa ryhmässä toimimisen taitoja ja antaa valmiuksia itsenäiseen matkustamiseen. Kurssi tutustuttaa osallistujia kestävämmän matkustamisen muotoihin.
• Kurssin kohderyhmänä ovat Euroopan komission rajauksen mukaisesti aikuiset (yli 18-vuotiaat), joilla on muita vähemmän mahdollisuuksia kansainväliseen toimintaan.
• Ummikkona ulkomailla -kurssi koostuu neljästä lähitapaamisesta Sastamalassa, vihreän matkustamisen keinoin tehtävästä liikkuvuusjaksosta sekä palautetapaamisesta. Kurssiin kuuluu kieli- ja kulttuurivalmennusta, perehtymistä vihreän matkustamisen käytäntöihin ja periaatteisiin, verkkotapaaminen vastaanottavaan organisaatioon sekä ryhmäytymistä.
• Syksyn 2022 liikkuvuusjakson tavoitteet todettiin ryhmässä yhteistuumin toteutuneen. Kaikki pärjäsivät vähintäänkin kohtuullisesti englannin kielellä ja kaikille jäi positiivinen kuva yhdessä suoritetusta, onnistuneesta kurssista ja kulttuurimatkasta. Palautteen mukaan osallistujat saivat valmiuksia ja varmuutta matkustamiseen, toimivat esimerkillisesti ryhmässä, saivat onnistumisen kokemuksia ja lähtisivät mielellään tämän tyyppiselle opintomatkalle uudestaan.
• Lue lisää Ummikkona ulkomailla -kurssista opetushallituksen verkkosivuilta, Alueviestin artikkelista ja Tyrvään Sanomien artikkelista.